En muista lukeneeni yhtäkään kirjaa, joka olisi enemmistön mielestä silkkaa roskaa ja johon minä olisin vastoin yleistä mielipidettä ihastunut. En muutenkaan koe olevani erityisen hyvin selvillä siitä, mitä mieltä valtaosa lukijoista on kustakin lukemastani romaanista. Siksi otan mittapuuksi jotain, jonka tiedän pitävän sataprosenttisen varmasti paikkansa - oman parin vuoden takaisen itseni.
Olin ennen kovin skeptisesti asennoitunut erilaisia elämänhallinta- ja itsehoito-oppaita kohtaan. Uskoin niiden olevan pelkkää huuhaata ja naistenlehtimäistä höpinää. Kuinka kukaan muka voisi neuvoa tuntemattomia ihmisiä näiden kriiseissä, kun kaikilla on omat tapansa toimia hädän hetkellä? Mielipiteeni muodostumiseen on saattanut vaikuttaa se kohtaus Sex and the Citystä, jossa Charlotte lähtee hieman varuillaan seikkailemaan kirjakaupan self-help-osastolle ja törmää sekopäihin, jotka itkevät käytävillä ja käyttäytyvät kaikin puolin liioitellun friikisti. En ole kauheasti koettanut kyseenalaistaa nuoressa iässä omaksumaani epäluuloista asennetta, ennen kuin huomasin yhtäkkiä lukeneeni tämän vuoden puolella jo useamman kyseiseen kategoriaan sopivan teoksen.
The Happiness Project on ylivoimainen voittaja tällä saralla, mutta lähelle kipuaa myös bloggaamatta jäänyt Janesh Vaidyan Kehon ja mielen ayurveda. Uskokaa pois, etten ole erityisen innokas kertomaan julkisesti tästä lukukokemuksesta. On eri asia pohdiskella vataan, pittaan ja kaphaan perustuvien ruokavalioiden koostumuksia ystävän kanssa tai testailla omaa kehotyyppiään netin pikakyselyissä, kuin kertoa tuntemattomille tehneensä omiin syömistottumuksiinsa merkittäviä muutoksia ayurveda-oppaan pohjalta. Mutta niin minä vain tein, sillä Vaidyan lempeä lähestymistapa vetosi minuun ja salli hänen oppiensa iskostua päähäni osittain lähtemättömästi.
 |
| Kuva |
Ayurvedan perusteisiin pureutuva teos päätyi hyppysiini eriskummallisen hierontakokemuksen seurauksena. Olin ostanut citydealin vyöhyketerapiaan, jonka oletin olevan normaalia hierontaa. Pääosin kokemuksessa ei ollutkaan mitään outoa, mitä nyt taitavan hierojan otteet olivat pehmeämmät ja vähemmän yhteen ongelma-alueeseen kohdistettuja kuin niissä urheiluhieronnoissa, joissa normaalisti käyn. Loppupuolella tapahtui kuitenkin jotakin häkellyttävää: hieroja piti käsiään äärimmäisen kevyesti rintakehäni päällä, tuskin koskettaen ihoani, ja mitä tapahtui? Aloin hengittää yhä raskaammin ja oli hyvin lähellä, etten purskahtanut itkuun. Tunne oli kuin valtava ja lähes sietämätön myllerrys liikutusta, surua ja ahdistusta.
Hierojan nostaessa kätensä pois palasin sekunneissa neutraaliin olotilaan. Avasin silmäni ja katsoin hierojaa varuillani, epävarmana siitä, oliko hän tehnyt jotakin tahallaan, vai oliko hän tietämätön hetkellisestä sisäisestä tunteenpurkauksestani. Hänen ilmeensä oli rauhaisa ja viisas, kuin jollakin sadun salaperäisellä mutta hyväntahtoisella haltijattarella. Rohkaisin mieleni ja kysyin hullulta kuulostamisen uhalla, sijaitseeko rintakehän kohdalla jonkinlainen energiakenttä. Hän nyökkäsi, hymyili ja katsoi minua silmiin pidempään kuin ennestään tuntemattomat ihmiset tavallisesti kehtaavat. Lähdin pois ja kirjoitin sporassa kännykällä googlen hakukenttään "chakra". Lueskelin sydänchakran tehtäviä ja päättelin reaktioni voimakkuudesta, ettei tasapainon keskukseni ole kovin vakaa.
En sittemmin ole perehtynyt chakroihin sen enempää, mutta etsiessäni aiheeseen liittyvää kirjallisuutta törmäsin Vaidyan teokseen. Hän ylistää ayurvedaan pohjautuvaa elintapaa, ja mikä parasta, hän tekee sen länsimaisten olosuhteiden pohjalta. En enää edes muista kehotyyppiäni (joka ei missään vaiheessa edes täysin selvinnyt), mutta muutama järkevä neuvo takertui mieleeni. Etenkin syömiseen ja ruokaan liittyvät opit antoivat minulle paljon. Eräs itsestään selvä, mutta arkielämässä helposti unohtuva helmi havahdutti minut erityisesti, nimittäin Vaidyan varmuus siitä, että puhdas ruoka pitää terveenä, kun taas prosessoitu ja ravintoarvoiltaan huono ruoka heikentää vastustuskykyä. Ohjenuora, jonka noudattaminen on paljon yksinkertaista ajatusta monimutkaisempaa.
Olen tietoinen siitä, että saatan kuulostaa seonneelta ja ehkä johonkin uskonlahkoon hurahtaneelta. Ainakin näin päättelin poikaystäväni ilmeestä silloin kun kerroin hänelle käänteentekevän hierontatarinani. Ainoa muutos aiempaan on kuitenkin se, että pidettyäni ennen chakroja sun muita uskomuksia samankaltaisena turhauttavana hölmöilynä kuin jooga tai meditaatio, uskon nykyään niissä piilevän jotakin myönteistä, josta minäkin pystyn halutessani ammentamaan.
 |
| Kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti