tiistai 5. marraskuuta 2013

Jussi Perälä: Ikuinen säätö - Helsingin huumemarkkinat


Paljon mediassa esillä ollut Jussi Perälä on kiinnostanut minua kesäkuusta lähtien, kun luin hänestä kertovan Hesarin artikkelin. Kymmenen vuoden kenttätyön tuloksena syntynyt Helsingin huumemarkkinoihin pureutuva väitöskirja herätti oitis uteliaisuuteni. Huumemaailma on tullut minulle tutuksi lähinnä populaarikulttuurin kautta, kuten elokuvan Requiem for a Dream tai tv-sarja The Wiren myötä. Näiden etupäässä viihteellisiksi tarkoitettujen teosten tehtävä ei välttämättä ole kertoa mahdollisimman todenmukaista tarinaa, joten olen periaatteessa täysin ulalla siitä, miltä huumeiden käyttäjien tai myyjien arki näyttää. Ainoa kirjallisuuskokemukseni on Karin Mäkelän Valkea voima - huumeäidin tarina, joka - vaikka näin ei saisi sanoa toisen kipeistä kokemuksista - jätti minut kylmäksi, ja on vain yksittäinen tarina, ei laajempi faktapläjäys. Perälän väitöskirjatutkimus täyttää tätä tietämyksessäni olevaa aukkoa nimenomaan ankaran tieteelliseltä pohjalta, sillä viihteellisyydestä ei teoksessa ole häivähdystäkään.

Ikuinen säätö on jaettu neljään osaan. Ensimmäinen pitää sisällään paljon faktaa "huumemarkkinoiden anatomiasta" huumetilastojen, numerotietojen ja eri toimijoiden rutiinien pohjalta selitettynä. Toisessa osassa Perälä kuvaa huumeiden käyttäjien arkea ja kolmannessa vankilaelämää, johon huumeiden kanssa paljon tekemisissä olevat tuntuvat väistämättä päätyvän. Neljännessä osassa Perälä luonnollisesti tiivistää tulokset ja pohdiskelee yleisemmin huumepiirien arkea ja hieman myös niihin liittyvää lainsäädäntöä. Perälä on haastatellut myös virkavallan edustajia, mikä tuo teokseen kiintoisia vastakkainasetteluja molempien osapuolten, rikollisten ja heitä jahtaavien, päästessä ääneen. Merkille pantavaa kyllä eri tahot eivät läheskään aina ole mustavalkoisesti toistensa vastustajia, vaan kauppaa käydään suuntaan ja toiseen.

Kuten Mäkelän teoksen kanssa aikoinaan kävi, jouduin taas pohtimaan omien ennakko-odotusteni asiallisuutta. Myönnän innostuneeni Ikuisesta säädöstä tirkistelymielessä, sillä odotin jännittävää kuvausta huumepöllyisten porukoiden sekoiluista Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa-tyyliin, tosin kotimaisiin puitteisiin sovitettuna. Haluan lähtökohtaisesti aina katsoa uudet kotimaiset elokuvat ja tv-sarjat, joten suomalaisten edesottamukset ovat usein automaattisesti kiinnostuksenkohteideni yläpäässä. En välttämättä jaksaisi lukea yhtä itsestään selvästi vaikkapa islantilaisesta huumekentästä

Nimiä lukuun ottamatta teoksesta on kuitenkin hankala nostaa esille mitään selkeästi suomalaista. Teos on niin korrekti ja faktapohjainen, että siitä on siistimisen myötä hävinnyt kaikki se persoonallinen ja inhimillinen, joka tekee lukemisesta rikastuttavaa. Tosin tässä palataan taas omien odotusteni hölmöyteen. Ei kai tietokirjalta voi muuta odottaa kuin valistavaa ja asiapitoista otetta, ja se rikastaa enemmän sivistävässä kuin kokemuksellisessa mielessä. Olisin silti toivonut lisää niitä pilkahduksia, joissa Perälän henkilökohtaiset kokemukset nousevat pintaan. Hän on kopioinut kirjan sivuille muutamia kentällä tekemiään muistiinpanoja, joista saa selkeämmän kuvan siitä todellisesta huumeiden käyttäjien arjesta, jota Perälä pyrkii muutoin niin objektiivisesti selventämään.

Tieteellinen puoli Perälällä on moitteettomasti hallussaan. Teos on jaoteltu selkeästi moniin pienempiin lukuihin, jotka ovat osuvasti ja mielikuvituksellisesti nimetty. Faktan tykitys on taukoamatonta, sillä Perälä kertoo hyvin tarkasti huumeiden kanssa tekemisissä olevien arjesta niin huumeiden käyttämisen ja myymisen kuin myös huumeiden fyysisten ominaisuuksien ja vaikutustapojen kannalta. Kirjan loppuosasta löytyy sanasto, jonka luin huvittuneena läpi (paukkupää=kannabiksen käyttäjä, snagut=amfetamiinin tai Subutexin käyttöannos, kniippa=räkänisti, huonosti käyttäytyvä ongelmakäyttäjä [tarkoittaa lintutermistössä telkkää]), sekä lista huumetutkimuskirjallisuudesta, jonka avulla on helppo jatkaa aiheen parissa.

Perälä kirjoittaa myös tarkemmin siitä, kuinka luovasti ja metkasti porukka käyttää kieltä. Omalaatuisen slangin myötä avautuu ovi raportoivan tyylin tuolle puolen. Yhtäkkiä lukijan eteen ilmestyy ihmisiä, jotka ovat lihaa ja verta, jotka ovat omanlaisiaan persoonia eivätkä pelkistettyjä tilastoja. Samankaltaisia hetkellisiä portteja löytyy tekstistä muutamia, ja ne havainnollistavat kuivaa tietoa terävämmin, millaista huumeiden käyttäjien arki todellisuudessa on. Rivien välistä tihkuu veljellisyys, dramaattisesti päivästä toiseen luonnettaan muuttavat ihmissuhteet, kaikenlainen säätö ja hauskanpito.

Perälän teos siis täyttää akateemisen työn kriteerit, mutta kovin vetäväksi sitä ei voi sanoa. Lisäksi tekstin sujuvuuden kanssa on niin ja näin, sillä moitteeton suomen kieli ja saumattoman tekstin tuottaminen eivät selkeästi kuulu Perälän vahvuusalueisiin. Osa kirjasta muistuttaa enemmän jutustelua kuin tieteellistä tekstiä, ja kustantaja olisi saanut karsia pois turhaa toistoa. Kun Perälä avaa huumemarkkinoiden eri osapuolten toimintaa, ovat selitykset välillä sekavia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Pieni jäsennys ei olisi ollut pahitteeksi. Huomattavia kirjoitusvirheitä ei sentään löydy.

On selvää, että Perälä ei ole voinut pysytellä erillään tutkimuskohteistaan, ja sitä hän onkin painottanut jokaisessa lukemassani haastattelussa. Huumemaailma vie helposti mennessään, vaikka välttäisi itse aineiden käyttämistä, eikä samojen ihmisten kanssa ole mahdollista viettää vuosikausia kiintymättä heihin. Siksi on sääli, vaikkakin ymmärrettävää, ettei tunnepuolta ole priorisoitu kirjoitusvaiheessa.

Jussi Perälä: Ikuinen säätö - Helsingin huumemarkkinat. Like 2013. 237 s.

Mikko I. Pekkola ja Amma ovat myös perehtyneet kirjaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti