Jennifer Weiner - The Next Best Thing

Ruth saa monen vuoden ahkeran työskentelyn tuloksena haaveensa toteutettua. Hänen itse luomansa tv-sarjan tuotannolle näytetään vihreää valoa. Sarja kertoo yhdessä asuvasta nuoresta naisesta ja tämän isoäidistä, tyylilajina komedia, tavoitteena useampi tuotantokausi. Idean Ruth sai omasta elämäntilanteestaan, sillä hänen tärkein ja samalla ainoa sukulaisensa on juurikin oma isoäiti. Ruthin vanhemmat ovat kuolleet auto-onnettomuudessa hänen ollessa pikkuinen tyttö, mistä Ruthilla on muistona ruhjoutuneiden kasvojen lukuisissa korjausyrityksissä syntyneet leikkausarvet.

Mistä ikinä sainkaan sen käsityksen, että Jennifer Weiner kirjoittaa pesunkestävää chick litiä, olin väärässä. Lieneekö syynä ollut leppoisaan rantahengailuun viittaava kansikuva, vai sekoittaminen jonkin samalta kuulostavan kevyempään kategoriaan kirjoittelevan tekijän nimeen, mutta The Next Best Thing on joka tapauksessa ehtaa tarinankerrontaa ja ihmissuhdedraamaa, joka ei ole hömppäisyyttä nähnytkään. Yksi pääteemoista pyörii romantiikan ympärillä Ruthin ollessa rakastunut tuotantofirman pyörätuolissa istuvaan pomoon, mutta kyseinen juonikuvio seuraa lähinnä onnettomia ja realistisia raiteita, vaikka ratkaisu onkin ennalta-arvattava. Ruthin lämpimät tunteet ja niiden kohteen käytös eivät kuitenkaan varasta show:ta, vaan toimivat enemmänkin pääjuonta tukevana polkuna.

Olennaista tarinassa on tv-sarjan rakentamisen ympärille punoutuvat kysymykset, joita voisi soveltaa kaikkiin elämän keskeisiin osa-alueisiin. Kuinka paljon oman unelmansa eteen on valmis näkemään vaivaa, kuinka pitkään kompromissien tekeminen vielä hyödyttää, mitä jää jäljelle jos haavekuvissa vuosikausia siintänyt lopputulos lipsuu läpi sormien? Ruth joutuu painimaan jokaisen osa-alueen kanssa läpi tuotantoprosessin, joka käy haasteelliseksi maireiden hymyjen ja poskipusujen alle piilotetuksi raa'aksi kieroiluksi sitä mukaa kun koekuvaukset pyörivät ja tuotantoyhtiön kaavailema tulos konkretisoituu käsikirjoituksessa.

Ulkonäkökeskeisessä tv-maailmassa Ruthin poikkeava ulkomuoto on sekä kirous että pelastus. Se pitää hänet tiukasti maan pinnalla, toimii pakollisena itseluottamuksen vahvistajana sekä kertoo hänelle, että kaikki hänen saavutuksensa johtuvat todellisesta vaivannäöstä ja kyvyistä, ei koreasta ulkokuoresta. Kirjassa korostetaan myös Ruthin unelmien miehen liikuntarajoitteisuutta ja sen vähäistä vaikutusta tämän onnellisuuteen: Davella riittää kauniita naisia, mielekkäitä työprojekteja ja virkeänä pitäviä harrastuksia. Kaiken tämän lisäksi hänen luonteensa on äärimmäisen kultainen. Vaikka kuvaus saattaa kuulostaa kiiltokuvamaisen täydelliseltä, mikä on usein yhtä kuin tylsä ja epärealistinen, ei Daven hahmossa ole mitään ärsyttävää. Hänellä on omat rosonsa ja suloiset hieman salaperäisen hohteen antavat käytöstapansa, jotka ovat aikoinaan saaneet Ruthin koukkuun.

Rehellisestä tervejärkisyydestään ja kiitettävistä moraalikäsityksistään huolimatta Ruth joutuu tv-sarjan myötä sellaiseen pyöritykseen, että hän lankeaa muutaman kerran Hollywood-maailman ansoihin. Oman itsensä kadottaminen ja ulkoisten meriittien perässä juokseminen sisäisten arvojen kustannuksella kostautuvat ennen pitkää, ja Ruth oppii kantapään kautta, millaisia tavoitteita kohti hän haluaa pyrkiä ja millaisia henkilöitä haalia lähelleen ollakseen aidosti onnellinen. Tarinasta paistaa selvästi läpi hyveellisyyden ja sisäisen kauneuden ihannointi, mutta mikäs siinä, kun opetus on pakattu viihdyttävän ja monipuolisen juonen muotoon. Ruthin huumorintajuiset pomot ja hänen oma itseironinen asenteensa keventävät painavien aiheiden äitymistä liian raskaiksi, ja hahmoihin on helppo kiintyä kontrastin tv-maailman turhiin julkkiksiin ja tyhjäpäihin ollessa ilmeinen.

Jennifer Weiner: The Next Best Thing. Simon & Schuster 2012. 389 s.