Kuuntelin Nick Cavea joskus nuorempana, koska musiikin synkkyys ja kohtalokkuus sopivat teiniaikojeni angstiin. Sitä paitsi paras kaverini oli suuri fani, joten pakkohan minullakin oli olla aavistus siitä, mihin hän käytti vapaa-aikansa. Sittemmin Caven musiikki on vaipunut minulta unholaan, mutta hänen teoksensa tarjoavat sellaista värikylläistä kielellistä ilottelua ja mielikuvituksella kyllästettyjä tapahtumia, että lienee aika tehdä reissu kirjaston musiikkiosastolle lainailemaan herran levyjä. Hänen ensimmäinen teoksensa Kun aasintamma näki Herran enkelin oli mielestäni groteski, väkivaltainen ja outo, mutta Bunny Munron kuolema on toista maata. Bunnyn vaimon tehdessä itsemurhan miehensä avioliiton ulkopuolisten seikkailujen takia Bunny jää kaksistaan poikansa kanssa ja piilottaa surunsa seksiaddiktionsa tyydyttämiseen millä hinnalla hyvänsä. Hänen päivänsä koostuvat kauneudenhoitotuotteiden kaupittelusta, joka tarjoaa oivan keinon päästä yksinäisten kotiäitien pöksyihin. Bunny Juniorin ei tarvitse mennä kouluun vaan hän istuu päivästä toiseen autossa "oppimassa" isänsä ammattia, vaikkei paljon mitään itse työnteosta näekään.
Bunny näkee itsensä komeimpana ja himoittavimpana miehenä kaikista. Egoistisen asenteensa avulla hän pääsee paneskelemaan ketä tahansa haluaa, ja sehän sopii hyvin, sillä muuten hän olisi pulassa jokapäiväisten lukuisten erektioidensa kanssa. Hän käyttää seksiä keinona purkaa kaikkea epämiellyttävää mitä hänen sisältään löytyy, ja jos sopivaa naista ei ole lähimailla tyydyttämässä hänen seksinnälkäänsä eli tarvetta paineiden purkamiselle, ei hän näe esteitä masturboimiselle edes vaimonsa hautajaisissa. Kuolleen Libbyn ystävät ja vanhemmat halveksuvat Bunnya sydämensä pohjasta, mutta Bunny ei anna tämän häiritä. Murhanhimoiset katseet Libbyn ystäviltä muuttuvat hänen silmissään himokkaiksi kutsuiksi villeihin seksiakteihin, ja sama pätee oikeastaan jokaiseen vähänkin viehättävään naispuoliseen henkilöön, jonka Bunny kohtaa. McDonald'sin tai hotellin aamiaistarjoilijatar, työkaverin uusin nainen, kauneudenhoitotuotteita ostamaan tarjoutunut juuri eronnut asiakas, aivan sama, Bunnyn on saatava kaikki, jotka hänen näkökenttäänsä osuvat. Pelkkä pari sanaa hänen himojensa kohteelta riittää varmistamaan sen faktan, että he ovat valmiita tositoimiin ja kaikki mitä Bunnyn tarvitsee tehdä on napsauttaa sormiaan.
Libbyn kuoltua hommat eivät enää menekään niin helposti kuin mihin Bunny on tottunut. Hän luulee olevansa tilanteen herra ja houkutelleensa milloin kenetkin kohteena olevan naisen peruuttamattomasti ansaansa, kunnes jokin menee viime hetkellä kummallisesti pieleen ja naisen juuri niin suostuvainen asenne muuttuu täysin päinvastaiseksi. Bunny ottaa turpiin vähintään yhtä monta kertaa kuin saa haluamansa, mutta häntä ei niin vain lannisteta. Avril Lavignen tai Madonnan ajatteleminen melko rivoon tyyliin ajaa melkein saman asian kuin itse seksin harrastaminen.
Kirjan takakannessa tarinaa kuvaillaan satiiriksi, mutta kuten yleensä näennäisesti pelkästään hauskojen kertomusten kohdalla tapahtumiin on ujutettu syvempiä merkityksiä kuin miltä pintapuolisesti katsottuna näyttää. Bunny Juniorin ehdoton rakkaus likaista isäänsä kohtaan ei häviä, vaikka isä ei osta hänelle silmätippoja kirveleviin silmiin tai huomaa lohduttaa häntä silloin, kun äidin kuolema tuntuu kestämättömältä. Niin isä kuin poikakin kehittelevät samanlaisen pärjäämiskeinon: he näkevät Libbyn kummituksen mitä oudoimmissa tilanteissa. Yleensä Bunny kohtaa edesmenneen vaimonsa vikitellessään muita naisia, mikä tietysti pilaa hänen panosuunnitelmansa kokonaan. Bunny Junior taas erehtyy luulemaan satunnaisia kadulla näkemiään naisia äidiksi, ja saattaa painaa päänsä näiden hameenhelmaan ennen kuin tajuaa, että on juuri syleillyt aivan tuntematonta tätiä. Viiltävän surun kokeminen haudataan kirjassa reteisiin maailmanmiehen elkeisiin, mutta jostain se kuitenkin aina tihkuu esille lukijassa sääliä synnyttävällä tavalla.
Bunny Junior on kirjan tasapainottava voima pikkupojan viattomuudessaan. Hänen lempiajanvietettään on lueskella tietosanakirjaa ja kun tilanteet käyvät joskus liian kuumottaviksi isän takia, hän pelastautuu ajattelemalla oikein kovasti jotakin juuri oppimaansa asiaa. Välillä hän suutahtaa vastuuttomalle isälleen, joka aina jättää hänet tuntikausiksi autoon istumaan, mutta ei raaski olla vihainen satunnaisia puuskia pidempään. Kenelläkään ei hänen mielestään ole niin riemastuttavan hauskaa ja taidokasta isää kuin hänellä. Pikkulapsen turmeltumaton maailma on vaarassa järkkyä rakkaista rakkaimman äidin kuoleman takia, ja ironista kyllä Bunny Juniorin suurin jäljelle jäävä turva eli isäpappa on myös hänen suurin uhkansa.
Bunnyn oma isäsuhde kalvaa häntä koko ajan, sillä Bunny Senior on kuolemassa syöpään mutta ei suostu menemään sairaalaan vaan äksyilee kotona. Häneltä Bunny on oppinut kaikki naistenkaatamistaitonsa ja puhuu isästään kunnioittavaan ja ihailevaan sävyyn omalle pojalleen, mutta todellisuudessa hänen välinsä Bunny Senioriin ovat tulehtuneet, eikä hän käy koskaan vierailemassa kuolemansairaan isänsä luona. On huvittavaa nähdä kuinka reaktiot ja luonteenpiirteet siirtyvät isältä pojalle: Bunny Seniorilla on samanlaista vaikutusvaltaa poikaansa kuin Bunnylla omaan lapseensa eikä ole vaikea nähdä, mistä Bunny on oppinut rivon puhe- ja ajattelutapansa. Samaa Bunny Junior on oppimassa täyttä häkää omalta isältään, ja välillä se näkyy ilahtuneena "vittu!"-huudahduksena. Normaalisti sellainen käytös ei miellyttäisi pienen pojan vanhempia, mutta Bunnylle on puhdasta voittoa kuulla lapsensa kehittyvän samaan suuntaan kuin hän itse.
Nick Caven omalaatuinen ja kuvaileva kieli on kekseliään juonen ja surkuhupaisan Bunnyn hahmon ohella kirjan suurin plussa. Hän kirjoittaa niin selkeästi ja värikkäästi, että kirjasta tulee melkein elokuvan veroinen visuaalisuudessaan. Bunny Juniorin herttaiset ja liikuttavat päänsisäiset ajatukset Bunnyn pervojen ja itsekkäiden mietteiden ohella luovat toisilleen huvittavan mutta myös surullisen kontrastin. Bunnyn lähestyvä kuolema on vääjäämätön ja hänen sekainen mielensä ajaa hänet lopulta epätoivoiseen syöksykierteeseen kohti rysähtävää loppua. Lopussa hänen kuolevat aivonsa yrittävät löytää viimeistä anteeksiantoa ja hyvitystä tai edes tekosyytä syntisille teoille, mutta ne jäävät hänen harhaisen mielensä syövereihin ja pelkäksi kuvitteluksi. Onneksi Bunny Juniorin kohtalo on valoisampi, vaikka kuka tietää kuinka vahvasti hän lähtee viemään isänsä perintöä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti