maanantai 10. syyskuuta 2012

Rauha S. Virtanen - Selja-sarja


Kesän nostalgiapakettini oli Rauha S. Virtasen Selja-sarja, jonka neljä ensimmäistä osaa on kirjoitettu 1950- ja 60-luvuilla, kaksi viimeistä taas 2000-luvulla. Sarjassa, jonka luin viimeksi alle 15-vuotiaana, seurataan Seljan perheen - joka ensin koostuu neljästä tytöstä ja isästä, mutta laajenee vuosikymmenten myötä moninkertaiseksi - arkielämää ja tyttöjen kasvamista nuoriksi aikuisiksi. Kaksi viimeistä osaa kiertyvät Chilen vallankaappauksen ympärille, kun taas aiemmissa kirjoissa pysytellään turvallisesti Leppäkertunkujalla (käsittääkseni jossain Tampereen alueella?), jonka takapihalta pääsee romanttiseen metsään ja kosken äärelle. Nuorin pikkuvanha Dodo, haaveileva runotyttö Virva, temperamenttinen ja adoptoitu, osittain meksikolainen Margarita sekä vanhin, kunnollinen Kris käyvät sarjan mittaan läpi sellaisen hurjan määrän elämyksiä, etten ala kertoa niistä sen tarkemmin. Riittää kun sanon, että ne ovat aivan verratonta luettavaa. Seljalta maailman ääreen ja Seljan Tuli ja Lumi ovat paljon vakavahenkisempiä ja poliittisempia kuin edeltäjänsä, jotka ovat täynnä lyhyitä ja viattomia tarinoita nuorten suomalaistyttöjen tapahtumarikkaasta elämästä.

Ensimmäinen Seljan tytöt kiteyttää jo kaiken sen, mikä on vahvasti esillä neljänteen osaan Tuntematon Selja asti. Ei ole vaikeaa huomata, että kirjat on kirjoitettu monta vuosikymmentä sitten, sillä maailmassa ei ole mitään pahaa, perhearvot ovat tärkeämpiä kuin mikään muu, ja Suomen luonto esittää suurta osaa tyttöjen iloisessa elämässä. Ikävöin lukiessani jatkuvasti kesämökkimme järvimaisemia, sillä niin kauniina ja elävinä hiljaiset, valoisat kesäyöt ja kukkivat puutarhat kuvaillaan. Siskokset puuhailevat kaikenlaista yhdessä ja kokoontuvat iltaisin koko perheen voimin kuuntelemaan radiota olohuoneen matolle. Luvut ovat lyhyitä, kuin pieniä yksittäisiä satuja, jotka päättyvät silloin tällöin tarkoin sommiteltuun pieneen loppukevennykseen. Aina on kuitenkin jokin isompi ongelma tai tarinalinja, jota selvitellään koko kirjan ajan. Seljan tytöt ja heidän erittäin suuri ystäväjoukkionsa jopa perustavat Maailmanparantajain kerhon, jotta he voivat yhteisvoimin tehdä maailmasta paremman paikan. Useimmiten käy niin, että joko tytöt tai heidän vanhempansa tekevät laupeuden työn ja auttavat huonompiosaisia tuttujaan, joskus ihan vahingossakin. Rakkauttakin väreilee ilmassa, mutta hyvin tarkasti soveliaisuuden rajoissa. Yleensä kyse on lähinnä salaisesta ja ujostuttavasta ihastumisesta, jonka paljastuminen olisi molemmille osapuolille punastuttavan kamalaa.

Kirjat saattavat kuulostaa jopa äklön idyllisiltä, mutta ne ovat vain täydellisen ihastuttavia. Virtanen käsittelee vaikeampiakin aiheita - kuten edesmenneen äidin paikan yllättäen ottavaa uutta rakastajatarta - kevyesti ja humoristisesti. Kirjoista oikein hehkuu lämpöä, joka saa huokailemaan ihastuksissaan tyttöjen edesottamuksille. Kepeästä tunnelmasta huolimatta heidän nuoruusvuotensa eivät tosin itsessään ole lähelläkään hymyilyttävän helppoa ja ruusuista, sillä he käyvät läpi kaikki mahdolliset nuorten naisten pulmat ja haasteet. Etenkin muista siskoista kömpelyydellään erottautuva Virva tuskailee ujouttaan ja ei-niin-viehkeää ulkonäköään niin onnettomana, että palasin pikakelauksella takaisin omiin kiusallisiin teinivuosiini, jolloin tein kuten Virva ja pakenin kirjallisuuden lohdulliseen ja hellään huomaan aina kun todellinen maailma meinasi luhistua päälleni. Niin tuttua ja samaistuttavaa, tosin en ymmärrä miten lapset olivat ennen vanhaan niin mukavia ja kilttejä toisilleen ja vanhemmilleen. Kirjoissa vain Margarita on oikukas ja suutahteleva, mikä laitetaan empimättä hänen eksoottisten sukujuuriensa piikkiin. Virvakin saattaa näyttää yrmeää naamaa, mutta hän ei koskaan riehu ja raivoa eikä ole edes kovin tottelematon. Muuten sisarusten välillä on rajattoman rakkauden lisäksi vain pientä piikittelyä ja hyväntuulista kiusoittelua, mikä toki sopii minulle lukijana, sillä Selja-sarjan parissa ei takuuvarmasti tarvitse murehtia mistään.

Se pätee tosin vain ennen 2000-lukua kirjoitettuihin osiin. Chile-kirjojen todellisuus pamahtaa silmille täysin puun takaa täynnä menetyksiä ja raakuutta, kyyneleitä ja ankaraa politiikkaa. Muistelen lukeneeni Seljalta maailman ääreen-kirjaa tiedonjanoisena lapsena innoissani kaikesta uudesta informaatiosta ja avartuneesta maailmankuvasta, mutta nyt lähes masennuin lukuelämyksestä. Tapahtumat sijoittuvat Chilen sotilasvallankaappauksen aikoihin 70-luvulla, jonka riepotukseen joutuvat jokainen Seljan perheenjäsen joko paikan päällä tai turvallisessa koti-Suomessa. Minusta on mielenkiintoista, kuinka vuonna 2001 kirjoitettu kirja mukailee täysin 70-luvun poliittista ilmapiiriä, mikä näkyi silloin vahvana myös kirjallisuudessa. Puolueita ja poliittisia kannanottoja vatvotaan kahdessa viimeisessä Selja-kirjassa huolella, enkä ymmärrä lainkaan, miten jaksoin kahlata juuri niiden osioiden halki pienenä, kun keskittymiseni meinasi nytkin herpaantua. Kirjassa on tosin onneksi paljon muutakin, jännittäviä uusia paikkoja ja tuoreita kasvoja enemmän kuin mihin nimimuisti riittää. On myös huomattavan kunnioitettava työ Virtaselta tuoda Chilen verinen ajanjakso informatiivisella mutta viihdyttävällä tavalla nuorison tietoisuuteen. Kuten olen aiemminkin tainnut mainita, olisi historianopetus sata kertaa tehokkaampaa kaunokirjallisuuden kuin kuivien oppikirjojen avulla. Olisin ainakin itse oppinut huomattavasti helpommin sillä keinolla.

Kahdessa viimeisessä kirjassa keskitytään selviämään myrskyn silmässä ja taistelemaan oikeuden puolesta, mikä on mielenkiintoista, mutta ei yhtään niin hurmaavaa kuin tyynempien Selja-kirjojen arkielämän seikkailut. Chile-niteet ovatkin kokonaan eri kastia kuin ensimmäiset Seljat, vaikka koko sarja on selkeästi nuorille suunnattu. Ehkä viimeiset osat kuitenkin hieman vanhemmille, jo elämän realiteetit ymmärtäville nuorille. Tokavikassa kirjassa Kris ja Margarita ovat siirtyneet täysin sivuun suurperheineen, vaikka Margaritan lapset ovat suloista kyllä vipeltämässä menossa mukana koko ajan. Ensimmäisissä kirjoissa niin herttainen ja lapsellinen Dodo onkin yhtäkkiä järkevä nuori nainen, jota kohtaa kaikkien (myös lukijan!) järkytykseksi elämää suurempi suru. Tunsin itseni melkein petetyksi sen ison kuilun takia, joka kahden kirjan väliin jäi. Eihän tyttöjen niin nopeasti kuulunut aikuistua! Uudet keskipisteet, teini-ikäiset Tuli Selja ja chileläinen Lumi ovat hellyttäviä hekin, mutta heistä ei ole korvaamaan alkuperäisiä Seljan tyttöjä, jotka ovat kaikki melkein kärjistetyn toisistaan poikkeavia mutta silti rakastettavan erityisiä omilla tavoillaan. 

12 kommenttia:

  1. Minä oikein ostin Seljan Tuli ja Lumi ja päätin ja lupasin siitä postata. Mutta ei se ollut ollenkaan kuin ne muut Selja-sarjan kirjat, joita varhaisnuorena luin. Jätin siis kesken ja nyt aikomus on tehdä tyttökirjahaasteeseen vielä yksi harvinaisuus, jonka olen saanut kauan sitten...

    Seljan Tuli ja Lumi oli hirveän sekavaa heti alusta ja henkilöitä oli paljon. Montgomeryt ovat helpompia;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, lapsia tuntui riittävän loputtomiin asti, enkä yrittänytkään oppia esim. Krisin lapsikatraasta kuka on kuka. Myös chileläistä porukkaa oli valtavasti, enkä välillä ollut selvillä siitä, kuka on kenenkin sukulainen tai ystävä. Kunhan päähenkilöt pysyivät mielessä, sai kirjasta mielestäni tarpeeksi irti.

      Olisi todella ihanaa lukea kaikki Vihervaaran Annat putkeen!

      Poista
  2. Oli ihana lukea tämä. Selja-sarja, tai sarjan neljä ensimmäistä kirjaa, on minulle rakas. Se on yhtä kuin kesät maalla mummolassa, jolloin äitini ja tätini Seljat löysin ja istuin "hienossa kamarissa" niitä lukemassa. Myöhemmin toin kirjat lapsuudenkotiini ja luin monet kerrat, muutaman kerran olen lukenut kirjat myös aikuisena. Virtanen tosiaankin osaa kirjoittaa niin, ettei idyllikään ole imelä, vaan elävä.

    Uusimmat Seljat eivät ole kiinnostaneet minua kovinkaan paljon. Seljan Lumi ja Tuli jäi kesken.

    Virtanen muuten kirjoitti muutamia poliittisia nuortenromaaneja jo 70-luvulla. Ne ovat ihan kiinnostavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En moiti sinua kesken jättämisestä, mietin välillä itse samaan. Tuntui, että välillä jouduin lukemaan niitä hieman väkisin. Mutta tulipahan tehtyä! Tiedän ainakin tulevaisuudessa lopettaa neljänteen kirjaan.

      En tiennytkään noista nuortenromaaneista. Selailin eilen vuoden 2004 listaa lukemistani kirjoista ja siellä näkyi Virtasen kirja nimeltä "Ruusunen". Hassua, että muistan missä luin kirjaa fyysisesti, mutta en muista mitään kirjasta itsestään. Hyvä se varmaankin oli?

      Poista
    2. No nyt täytyy noi seljat lukea vihdoin ja viimein. Kiitos innostuksesta! Itse oon lukenut vain Ruususen, aika moneenkin kertaan, melkein hävettää myöntää. 18-vuotias abiturientti, Niina rakastuu naapuriin muuttavaa, kolmikymppiseen, naimisissa olevaan kirjailijaan, Anttiin ja kipinät vaan sinkoilee. Teini-iässä Ruusunen sai kuuntelemaan klassista, mikä ei liene huono asia.

      Mukavaa kun törmäsin blogiisi!

      -Anni (sophie)

      Poista
    3. Lue! Niihin rakastuu päätä pahkaa. Luin myös Ruususen joskus tosi nuorena, mutta en muista muuta kuin silloisen huoneeni ja maiseman ikkunasta, kun sitä luin :D

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Anna-kirjat, kaikki Runotyttö-kirjat ja kaikki muut Selja-kirjat paitsi viimeiset ja olen vasta 13 vuotta. Olen pitänyt näistä kaikista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on sitten todella hyvä maku! :) Olen itsekin aikonut lukea Runotytöt ja Annat uudestaan jo pari vuotta, mutta aika ei tunnu riittävän, ja se harmittaa todella paljon, nuo kirjat kun ovat niin älyttömän ihania.

      Poista
  4. Tosi ihania ainakin nuo neljä ensimmäistä Seljaa! Innostuin ensimmäisestä kirjasta, ja tällä viikolla olen melkeinpä asunut Leppäkertunkujalla! Ensimmäisen kirjan luettuani loppuun , aloitin seuraavan. Nyt sain loppuun neljännen kirjan, ja tulin katsomaan olisiko niitä vielä lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä ekaa ovat kyllä ihan loistavia, varsinkin putkeen luettuina! Voi olla, että kaksi vikaa osaa eivät saa aikaan ihan samanlaista ihastumista, mutta suosittelen kyllä lukemaan nekin. Täytyy kyllä jossain vaiheessa palata taas itsekin Leppäkertunkujalle :)

      Poista
  5. Muistaako joku kirjaa "Tytöistä Parhain" +

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlauksella esiin saamani kansikuvat herättivät jonkinlaisia tunnistamisen tunteita, mutta en nyt kuolemaksenikaan muista varmasti, olenko lukenut tuota. Ehkä jotakin, mitä metsästää seuraavalla kirjastoreissulla?

      Poista