sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Day 02 - A book that you've read more than 3 times

Luulin, että jo haasteen toinen päivä tuottaisi karvaan epäonnistumisen. Olin nimittäin takuuvarma, etten ole lukenut yhtäkään kirjaa edes kolmea kertaa, saati sitten yli. Pelastus löytyi jälleen kirjalistaa selailemalla, sillä se paljasti ilahduttavan totuuden: kolmeen kertaan luettuja teoksia löytyy itse asiassa useita! Epäonnistuminen jää siis vain pienoiseksi, sillä kaikki suosikkini ovat ilmeisesti tyydyttäneet lukuhaluni lopullisesti kolmannen lukukerran jälkeen.

Valinnanvaraa oli sen verran, etten nytkään malta pitäytyä yhdessä suorasukaisessa vastauksessa. Merkittävin teos, jonka olen lukenut kolme kertaa, on silti helppo nimetä: Sannan jenkkivuosi-trilogia, johon kuuluvat osat Jenkkivuosi, Dear Sanna ja Love, Sam.


Anu Jaantilan rakastettava luomus rikastutti elämääni ensimmäistä kertaa jo ollessani 12-vuotias. Alta löytyy todistusaineistoa suoraan hiirenkorville selaillusta vihkostani, jonka olen nyt jo parissa postauksessa ehtinyt mainita hämmästyttävän (eli ärsyttävän) moneen otteeseen. Trilogian jälkeen sarjaan kuuluu vielä olennaisena jatkumona päätösosa Sanna ja Sam - forever?, mutta sitä minulla ei ole edes omana, vaikka se ei ole yhtään vähemmän tärkeä kuin aiemmat osat.

2002

2005

2011
Saan kiittää äitiä tästä(kin) merkittävästä löydöstä, sillä hän antoi trilogian minulle käteen luettuaan sen ensin itse, en tiedä kuinka monetta kertaa. Sanna ja Sam tuntuivat parhailta ystäviltäni heti ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien, siitä pitivät suloisen Samin rempseä huumorintajuisuus ja maanläheisen Sannan samaistuttava naapurintyttömäisyys huolen. Jaantilan rento kirjoitustyyli tuo niinkin kauas kuin USA:han sijoittuvat vaihtarivuoden seikkailut ja värikkäät hahmot aivan liki, mikä saa Sannan jenkkivuoden marihuanakekseineen, MAD-lehtineen ja lukuisine viittauksineen niin korkea- kuin populaarikulttuuriin tuntumaan lähes yhtä tutulta kuin muistot omista teinivuosistani. Rönsyilevä ja vapautunut dialogi on aivan omalla tasollaan.

Luin äsken itsekseni otteita sieltä täältä, ja kun silmäilin muutamat viimeiset sivut läpi, aloin hieman kyynelehtiä. Íhmeellinen tunteet mylläävä taipumus tällä teoksella siis on. Sanna, Sam ja kultainen lähipiirinne: kaunis kiitos, että olen saanut tutustua teihin!


Lisäksi en voinut vastustaa kiusausta hämmästellä näiden kahden kirjan soveltuvuutta päivän haasteeseen: Pikku naisia olen lukenut kolme ja Punaisen kyynelen kaksi kertaa aiemmin. Lainasin molemmat vähän aikaa sitten, kun hetken mielijohteesta päätin käydä poimimassa kirjastosta satunnaisia nuoruusvuosiltani tuttuja romaaneja, mutta näistä kirjoittelen omat postauksensa aikanaan. En oikein pääse yli siitä, kuinka valtavasti Punainen kyynel poikkeaa odotuksistani ja muistoistani - aivan kuin lukisin täysin eri kirjaa kuin 10 vuotta sitten!

8 kommenttia:

  1. Oi että, minäkin olen lukenut Sannan ja Samin seikkailut ties kuinka monta kertaa. En todellakaan tiedä, monestiko, ainakin yli 10! Jaantilan sarja on minulle todella tärkeä, kunnon lohtukirja, johon en kyllästy koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, 10 kertaa! Siinä on ihan hyvä tavoite mullekin :D Huomasin itsekin eilen sunnuntai-illan alakuloisuudessa, että jo kirjan selailu toi paljon paremman mielen.

      Poista
  2. Siis MIKSI mulle ei oo lapsena kerrottu että PITÄÄ pitää lukupäiväkirjaa. Oon niin surullinen tästä.

    VastaaPoista
  3. Hih, pakko lukea tuo Jaantilan teos, kun sitä nyt niin monessa paikassa lyhyen ajan sisään hehkutettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa! Se on siitä erityinen, että se ei tarvitse yhtään nostalgia-arvoa kolahtaakseen täysillä aikuisiälläkin ensimmäistä kertaa luettuna. Tai ainakin toivon näin :)

      Poista
  4. Samis samis samis! :D Hyvin kirjoitit ihanasta kirjasta.

    Minä aloitin lapsena monta kertaa luettujen kirjojen listaa, mutta pitkäjänteisyyteni ei koskaan riittänyt siihen. Listaltasi bongasin myös Gripen kirjoja ja voi mikä nostalgiaryöppy tulikaan, ne pitäisi lukea uudestaan sillä muistan pitäneeni niiden tunnelmasta valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee sulla on hyvä maku :D Luin justiinsa viime vuonna yhden Maria Gripen kirjoista uudestaan, ja harmi kyllä se oli aika pitkäveteinen. Joskus nuoruuden kirjojen pitäisi varmaan vain antaa pysyä muistoissa sen sijaan, että niihin lähtisi kajoamaan ja pilaamaan hyvät mielikuvat. Tosn onkin sitten hieman hankalampi homma tietää etukäteen, mitkä kirjat kestävät aikuisen näkökulman...

      Poista