Kysymyshaaste

Katri haastoi minut vastailemaan kysymyksiin, joiden myötä aivot alkavat raksuttaa erityisen kirjalliseen suuntaan. Osaa kysymyksistä olen ehtinyt sivuta 30 päivän lukuhaasteen tiimoilta, mutta ei se mitään, kirjakokemuksia on aina mielekästä muistella. Olen nyt niin saamaton, etten laita haastetta kenellekään eteenpäin, mutta saatan vielä muuttaa mieltäni!

Mikä on kaikkien aikojen huonoin lukemasi kirja?

En millään osaa nimetä ylivoimaisesti huonointa kirjaa, sillä tuppaan unohtamaan kaikki lukukokemukset, jotka eivät saa aikaan yhtään positiivisia tuntemuksia. Yksi suuri pettymys on kuitenkin Peter Høegin Lumen taju, johon en jaksanut yhtään keskittyä ja joka muuttui jatkuvasti absurdimpaan ja vaikeaselkoisempaan suuntaan. Høegilla on ilmeinen lahja kirjoittaa, mutta koska jouduin väkisin kahlaamaan työlään teoksen läpi opintoja varten ja vielä analysoimaan sitä käsittämättä kunnolla lukemaani, en voi kehua romaania.

Mihin muiden kovasti kehumaan kirjaan olet ollut eniten pettynyt?

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ei hetkauttanut minua mihinkään suuntaan. Minun ja Nousiaisen käsitys huumorista eroaa radikaalisti toisistaan, eikä romaanin tarina ruotsalaiseksi kuumeisesti halajavasta suomalaismiehestä tuntunut minusta missään vaiheessa järkevältä tai kiinnostavalta idealta.

Mitä kirjaa et osaa kuvitella koskaan lukevasi? Miksi?

Jotakin paksua fantasiakirjaa, joka sisältää satoja, tuhansiakin sivuja, ja jossa rakennetaan kokonainen uusi maailma velhoineen, hirviöineen ja muine outoine satuolentoineen. Yleensä näiden kirjojen alussa on kartta, jonka tarkoitus on selkiyttää tarinan useista kummallisen nimisistä maista koostuvaa ympäristöä, ja johdanto, jonka pitäisi tutustuttaa lukija polveileviin sukulaissuhteisiin ja lajeihin. Sen sijaan, että olisin kiitollinen kokonaiskuvasta, hämmennyn ja ärsyynnyn kaikesta monimutkaisesta sotkusta, enkä ylipäätään osaa nauttia sellaisten satujen lukemisesta, jotka eivät pohjaudu tuttuun universumiimme (tosikko mikä tosikko). Tiedän satavarmasti, miksi en siedä tällaisia romaaneja: koetin yhden kokonaisen kesän ajan lukea David ja Leigh Eddingsin Belgarathia, mutta en yksinkertaisesti kyennyt pääsemään kolmasosaa pidemmälle.
 

Mitä kirjaa uskaltaisit suositella lähes kenelle tahansa?

Tyydyn turvalliseen valintaan, jonka soveltuvuuden kenelle tahansa voi varmistaa kysymällä yhden asian: pidätkö dekkareista? Jos kyllä, lue Jens Lapiduksen Stockholm Noir-trilogia. Käsitykseni mukaan harvempi vihaa rikosromaaneja, ja Lapiduksen teoksissa yhdistyy taitavasti eri aikakausien suurimmat suuntaukset kyseisen genren tiimoilta, kuten kovaksikeitetty tyyli, Sherlock Holmesmainen klassinen salapoliisiromaani sekä nykyaikainen kriittinen yhteiskunnallisuus.
 

Ketkä ovat kolme lempikirjailijaasi? 

Nämä vaihtelevat parhaimmillaan viikosta toiseen, mutta tällä sekunnilla pisteet saa David Nicholls - romanttinen ja hersyvän hauska -, Caitlin Moran - rempseä ja älykäs - sekä Annamari Marttinen - olen syksystä lähtien odottanut yhtä vaikuttavan sykähdyttävää kokemusta kuin Mitä ilman ei voi olla tarjosi.

Mitkä ovat kolme oman kirjahyllysi rakkainta tai tärkeintä teosta?

Ehdottomasti tärkein ja rakkain on L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö-teos, jonka kansien väliin mahtuu kaikki osat ja jonka sain joululahjaksi muutama vuosi sitten. En ole vielä lukenut juuri hyllyssäni komeilevaa kirjaa, mutta olin nuorena niin vaikuttunut Emiliasta, että aion uppoutua sarjaan uudestaan mahdollisimman pian. Toinen on Harry Potter-sarja, joka aiheuttaa minussa nostalgisia viboja jo kansikuviensa perusteella, ja kolmantena nostan esille Candace Bushnellin Reittä pitkin-hömppäteoksen. Tämä valinta punastuttaa hienoisesti, mutta olen kokenut romaanin parissa jokaisella lukukerralla niin syviä rentoutumisen ja nautiskelun tunteita, etten voi sivuuttaa sitä.
 

Mitä kirjaa himoitset itsellesi tällä hetkellä eniten?

Olen odotellut kuukausikaupalla, että Jonas Gardellin tärkeään aiheeseen pureutuvan Torka aldrig tårar utan handskar-trilogian ensimmäinen osa saapuisi varausjonossa minulle. En ole moneen vuoteen ostanut kirjoja itselleni, mutta varailen niitä tiuhaan. Gardell on ollut kirjasarjansa takia niin paljon esillä, että haluan mahdollisimman äkkiä päästä tutustumaan hänen taitoihinsa.
 

Millaiset aiheet tai teemat saavat sinut herkästi tarttumaan kirjaan?

Omaa elämääni jollain lailla koskettavat, nykyaikaan ja mielellään kaupunkielämään liittyvät sekä ihmissuhteisiin raikkaasti ja antaumuksella heittäytyvät teokset kiinnostavat eniten. Lisäksi fiksut rikosromaanit saavat aina kannatukseni.
 

Oletko koskaan saanut fyysisiä oireita (esimerkiksi pahoinvointia) jonkun lukemasi kirjan vuoksi?

Itkeminen taitaa olla tavanomaisin reaktio, jos kirja onnistuu koskettamaan. Pahoinvointia olen kokenut kahta eri tyyppistä, eli epätoivottua sellaista Irvine Welshin ällöttävän Paska-kirjan lukemisen aikana, sekä hyväksyttävämpää silloin kun jollekin erityisen tunteisiin vetoavalle henkilölle käy poikkeuksellisen huonosti.

Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?

Nappasin eilen kirjaston bestseller-hyllystä Pekka Hiltusen Iso-teoksen. Aloitin sen aamulla bussissa suurin odotuksin, ja uskon sen imaisevan nopeasti mukaansa.

Kiitos kysymyksistä Katri!