keskiviikko 3. joulukuuta 2014

E. L. James - Fifty Shades Darker


En olisi ikinä uskonut, että haksahdan E. L. Jamesin Fifty Shades-sarjaan näin pahasti. Luin ensimmäisen osan Fifty Shades of Grey jo viime talvena, ja muistan kokemuksen erityisen mieluisana siksi, että se oli ensimmäinen kerta moneen kuukauteen, kun halusin jatkuvasti raivata tilaa arjen askareilta voidakseni uppoutua lukemiseen. Jo pitkään kirjoihin syventyminen on ollut minulle haastavaa kaiken muun viedessä mukamas liikaa tunteja päivistäni, mutta ilmeisesti ajan löytymiseksi vaaditaan vain tarpeeksi koukuttava romaani. En tiedä mitä se kertoo älykkyysosamäärästäni, että kenties parjatuin ja kiistellyin kirjasarja pitkiin aikoihin herätti uinuneet lukuhimoni, mutta en pohdiskele sitä sen enempää. Minulle merkitsee vain se, että Jamesin teokset ovat äärimmäisen viihdyttävää todellisuuspakoa.

Koska kaikki, jotka eivät ole kirjoja lukeneet, ajattelevat tietysti ilman muuta automaattisesti kirjojen tavaramerkkiä eli seksiä - missä määrin, kuinka rankkaa, miten epärealistista? - sanon heti, että seksi on toki olennainen osa tarinaa, mutta ei pääasia. Tai no, ei ainoa pääasia. Ensimmäisessä osassa sillä on huomattavasti merkityksellisempi rooli kuin Fifty Shades Darkerissa, ja ensimmäisen kirjan seksikohtaukset ovat myös pidempiä sekä nätisti ilmaistuna hurjempia. Koska ensimmäinen osa tempaisi niin täysin mukaansa, luin sitä usein myös julkisissa, ja kirjan sankareiden intohimoisimpien sessioiden aikana jouduin keskeyttämään lukemisen ja piilottamaan kirjan reppuuni oloni muuttuessa liian vaivautuneeksi. Kuvittelin jokaisen kanssamatkustajan tietävän, millaisia punastuttavia kohtauksia olin juuri ahminut, enkä kyennyt kohtaamaan kenenkään katsetta. En pidä itseäni kovin siveellisenä, enkä arastele puhua seksistä (seurasta riippuen... en välttämättä joulupöydässä ala kailottaa viimeaikaisista lukukokemuksistani mummin ja ukin edessä), mutta Fifty Shades of Grey on yksinkertaisesti erittäin seksinhuuruinen teos.

Olikin ratkiriemukas sattumus, kun eräänä aamuna entisessä työpaikassani - olin vartijana erään pankin tiloissa - olin syönyt aamiaista yhdessä autioista neuvotteluhuoneista ja jättänyt kirjan pöydälle sen ajaksi, kun kävin tiskaamassa astiani. Kuinka ollakaan, sillä aikaa huoneen olivat vallanneet siististi pukeutuneet skarpit pankkivirkailijat, jotka aloittelivat aamupalaveriaan. Koetin astella neukkariin ammattimaisella otteella ja napata Fifty Shadesini huomaamatta ja pokerinaamalla, mutta huh miten paljon häpesin, kun huolellisesti meikatut rouvashenkilöt ja jäykät kravattisedät kohottelivat kulmakarvojaan ilmeisen huvittuneina lukuvalinnastani. Toisaalta olisin mielelläni puhjennut ylistyslauluun teoksen tiimoilta, sillä jos en vielä painottanut tätä tarpeeksi, on se todella antoisaa lukemista, silloinkin vaikka seksikohtauksia ei laskettaisi mukaan.

Anastasia on epävarma lukutoukkatyttönen, joka tapaa sattumien oikusta äärettömän rikkaan, menestyneen ja pökerryttävän komean Christianin. Kaksikko päätyy erinäisten kissa- ja hiirileikkien jälkeen omalaatuiseen suhteeseen, joka on erikoinen sekoitus liikesopimusta ja lemmenliittoa. Christianilla on nimittäin eräs pahe (vai hyve?), joka lieneekin syy siihen, miksi kirjatrilogia aikoinaan jaksoi kohahduttaa: hän on jokseenkin harjaantunut tekijä s&m-skenessä. Analle valkenee tuttavuuden syvenemisen myötä, kuinka pitkän linjan ammattilainen Christian tällä saralla on, ja neitsyenä kaikki on Analle erityisen uutta ja pelottavaa. Hänen tunteensa Christiania kohtaan ovat kuitenkin sen verran voimakkaita, ettei hän kykene irtautumaan miehen hypnoottisesta vaikutusvallasta, vaikka osa hänestä niin kiihkeästi haluaisi.

Fifty Shades of Grey on yhtä reviirien etsimistä ja Anan ja Christianin persoonien avautumista, kun taas Fifty Shades Darker lähtee aivan erilaisille ja yllättäville urille. Toinen osa on suorastaan siirappisen romanttinen. Anan ja Christianin suhde vakiintuu, he pääsevät irti kylmistä sopimuksista, ja etenkin Christianin kypsyminen henkisesti luo tarinalle pehmoiset reunat. Seksikohtaukset muuttuvat lempeämmiksi ja tavanomaisemmiksi, sillä koko alistamiskuvio vaihtuu rakkaudentäyteiseen rakasteluun.

Pidän tokasta osasta niin hirvittävän paljon siksi, että se on yhtä kimmeltävää ja pumpulista satua. Anan ja Christianin suhde voi täydellisesti heidän ollessa alkuhuumansa orjia, eivätkä he saa tarpeekseen toisistaan fyysisesti tai muissakaan merkityksissä. Tarvittavat jännitysmomentit syntyvät molempien temperamenttisten luonteiden ja uunituoreeseen parisuhteeseen väistämättä kuuluvan rajojen hakemisen pohjalta, mutta riidat eivät koskaan paisu huolestuttaviin mittoihin. Myös pari ulkopuolista riskitekijää pitävät homman mielenkiintoisena, ja Anan jatkuva hätäily siitä, riittääkö hän Christianille, horjuttaa kuvankaunista kokonaisuutta. Monista ikivanhoista kertomuksista tutut elementit tulevat kirjassa esiin nykyaikaan päivitetyssä muodossa. Christian on rankkojen mieltymystensä takia kuin julma hirviö, jonka rakkaus kesyttää, vaikka ei olekaan varmaa, pääseekö hän menneisyyden kohtalokkaasta otteesta koskaan kokonaan irti. Välillä kaksikko on romanttisesti karkuteillä erinäisten vaarojen  uhatessa, vaikka piileskely tapahtuukin viiden tähden hotellissa. 

Christian ja Ana ovat lähes äklön fantastinen pari, ja molempien luonteenpiirteet on venytetty äärimmilleen. Christian on rankan lapsuutensa uhri, jonka kylmän suojakuoren alta paljastuu hellyttävästi eksyksissä oleva ja haavoittuvainen pikkupoika. Samalla hän pyörittää miljoonabisneksiään kuin vettä vain ja käyttää kontrolloivaa ja viileää puoltaan taitavasti edukseen pomotellessaan Anaa, pitäen siten yllä hurmaavaa särmää myös paljastaessaan hauraat syvimmät salansa. Ana taas on kuin mikäkin sadun herkkä prinsessa ja varsinkin ensimmäisessä osassa rasittavuuteen asti punasteleva tytöntyllerö hädässä. Aluksi hänen kilometrien päähän paistava kokemattomuutensa (kaiken, ei vain sänkypuuhien suhteen) tekee hänestä suojattoman ja viattomuuksissaan vapisevan neitokaisen, josta pikkuhiljaa kasvaa vahvatahtoinen ja kauneudessaan kukoistava nuori nainen, joka ei hylkää arvojaan - maallinen mammona ei merkitse mitään, vain tunne-elämällä ja kirjoilla on väliä - edes silloin kun poikkis omistaa käytännössä koko maailman.

Fifty Shadesien todellisuus ei liity mitenkään niihin elämän realiteetteihin, jotka me tunnemme. Vaikka tapahtumat sijoittuvat näennäisesti maapallollemme, elävät hahmot täysin omien lainalaisuuksiensa varassa. Ana ja Christian puhuvat toisilleen hetkittäin kuin mitkäkin nykyaikaan tupsahtaneet Jane Austenin romaanihenkilöt. Käytöstavat ovat huippuunsa hiotut ja heidän keskinäinen sanailunsa on yhtä pelailua ja kisailua siitä, kuka heittää hyvätapaisuuteen verhotun nokkelimman repliikin. Christianin kämppä on kuin moderni versio linnasta tsiljoonine huoneineen ja kaikkine kuviteltavissa olevine vapaa-ajanvirikkeineen. Pariskunta viettää aikaansa ainoastaan mitä hienostuneimmissa ravintoloissa ruokaillen, Christianin luksusjahdilla seilaten tai fiineissä illanvietoissa minglaillen. Vaikka tämä kaikkihan on Analle luonnollisesti toisarvoista.

Juuri näiden ylilyöntien ja liioittelujen takia nautin niin kovasti Fifty Shadesien epärealistiseen maailmaan uppoutumisesta. Muistan lapsuudesta leikin, missä menin siskojeni kanssa saunaan istumaan, ja se toimi aikakoneena, joka kuljetti meidät mitä mielikuvituksellisimpiin todellisuuksiin. Muistan edelleen, miten kihelmöivältä tuntui kurkata saunan ovesta ulos ja lähteä seikkailemaan milloin mihinkin - viidakkoon, meren tyrskyihin, avaruuteen. Fifty Shadesit toimivat tämän leikin aikuisversiona, kun mielikuvitus on vähäisen käytön seurauksena vetäytynyt kasaan ja kykenee enää lähinnä ihmissuhteisiin liittyviin kuvitelmiin. Ei sillä, että Anan ja Christianin suhde kuvastaisi mitenkään omia haaveitani, mutta naurettavan ylettömiin mittoihin kohoavalla romantiikalla mässäily on yksi paheistani. Jamesin luomukseen heittäytyminen on vallan rentouttavaa, ja koska hänen kirjoitustyylinsä on sujuva ja usein suorastaan mehukas, voi kirjoja kehua chick litiksi parhaimmillaan.

E. L. James - Fifty Shades Darker. Arrow Books 2012. 532 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti