David Foenkinos - Vaimoni eroottinen potentiaali

Tulipa valju kuva kirjasta, mikä ei tee ollenkaan oikeutta sisällölle. Tämä melkein taskukirjan kokoinen parisataasivuinen vaatimattoman oloinen paketti sisältää aivan riemastuttavan tarinan, jonka veroista en lainkaan osannut odottaa. Olin lukenut etukäteen jonkin melko nihkeän arvostelun teoksesta, joka ehkä koituikin onnekseni, sillä odottaessani jotakin vaatimatonta yllätyin kaksinkertaisesti käsittäessäni, millaista kultakimpaletta pitelin käsissäni.

Hector oli viimeksi nähnyt alastoman naisen televisiossa. Ajatus seksistä oli kuin kala, jolla on herätessään jalat.

David Foenkinos käyttää sanoja niin ainutlaatuisen kekseliäästi, ettei sivuakaan voi kääntää löytämättä vähintään yhtä hihityttävän oivaltavaa ilmausta.

Hector oli kuullut naisen vaatteiden putoamisen lattialle, mitättömän äänen, joka antaa oikeutuksen miesten korvien olemassaololle.

Myös kertomus on omituinen sellaisella nokkelalla tavalla, joka pistää hämmästelemään kirjailijan nerokkuutta. Miksi minä en koskaan keksi puoliksikaan yhtä odottamattomia juonikuvioita surkeisiin kaunokirjallisiin yritelmiini?

Hectorilla on sairaus: hän ei osaa olla keräilemättä asioita. On aikakausia, kun hän luulee parantuneensa, mutta aina salakavala tauti löytää hänet uudelleen. Mentyään naimisiin ihastuttavan Brigitten kanssa Hector toivoo olevansa lopullisesti kuivilla, mutta joutuu lopulta pettyneenä myöntämään, että keräilyvimman kohteeksi on joutunut hänen uunituore vaimonsa. Tarkemmin sanottuna tapa, jolla hän pesee ikkunoita. Hector siis keräilee ikkunanpesuhetkiä, jotka hänen piukkapohkeinen vaimonsa toteuttaa omalla tiedostamattoman keimailevalla tavallaan. Eikä pelkkä viaton katselu riitä, vaan Hector tajuaa ennen pitkää, että ikkunoiden peseminen on hänen fantasiansa numero yksi. Oikeastaan hänellä ei tämän oivalluksen jälkeen muita fantasioita olekaan, sillä ikkunanpesurituaalin seuraaminen on itsessään niin kokonaisvaltaisen tyydyttävää, että hän kokee syvää tuskaa, jos tietää jäävänsä paitsi yhdestäkin pyhästä ikkunanpesusta. Jos hän taas ei pääse pesuhetkien yleisöksi säännöllisin väliajoin, hän kärsii pahoista vieroitusoireista.

Foenkinos kirjoittaa niin vakuuttavasti, että aloin itse toivoa pääseväni edes kerran seuraamaan tapaa, jolla Brigitte pesee ikkunoita. Ihan vain varmistamaan, mistä kaikki hössötys johtuu. Siinä vaiheessa on pakko todeta kirjailijassa olevan ainesta johonkin suureen, kun lukija huomaa sukeltaneensa maailmaan, joka on oikeastaan täysin mieletön, mutta jonka periaatteessa voisi uskoa olevan todellinen. Foenkinoksen luoma maailma on täysin tuttu - nyt ollaan sentään Ranskassa eikä missään ulkoavaruudessa - mutta se on sen verran viattomampi ja yksinkertaisempi kuin meidän kiireinen tuttu maapallomme, etteivät siellä päde samat säännöt kuin täällä.

Romaanin leikkisälle tunnelmalle on löydettävissä kaksi syytä. Ensimmäinen on rakastettavat henkilöt, jotka muuttuvat pidemmän päälle stereotyypeiksi itsestään. He ovat aina samanlaisia, jonka voi lukea myös viaksi, mutta joka tässä tapauksessa kääntyy ansioksi. Se ei välttämättä tee henkilöitä todentuntuisemmiksi, mutta jollain tapaa heistä tulee silti tuttuja. Ärsyttävätkin tyypit ovat oikeastaan vain herttaisia, he nyt vain ovat vähän sellaisia äkäpusseja, tiedättehän. Toinen syy on persoonallinen kertoja, joka ohjaa lukijan lempeästi läpi tarinan kuin hyväsydäminen vaari, joka lukee iltasatua matalalla mutta kuitenkin ilmeikkäällä äänellä.

Kirjassa surullisetkaan asiat eivät ole vakavia, eikä edes itsemurhaa oteta erityisen tosissaan. Asiat ovat mitä ovat, joten parempi ottaa ne vastaan, hyväksyä ja kääntää voitoksi kuin surkutella turhia. Jos Vaimoni eroottinen potentiaali olisi elokuva, se olisi vanhanaikainen, hieman komediallinen mutta kuitenkin vakavasti otettava mustavalkoinen filmi. Itse asiassa Amélie nousi lukiessa useaan otteeseen mieleeni, eikä se johtunut ranskalaisista nimistä vaan hyväntuulisesta, kevyestä tarinasta, ja siitä, kuinka mutkattomiksi toisilleen tuntemattomien ihmisten kohtaamiset on tehty. Huumoria unohtamatta.