Katja Kallio - Säkenöivät hetket

Äiti lahjoitti minulle Katja Kallion Säkenöivät hetket joskus kesällä, ja kun jokin aika sitten päätin lukea kaikki oman kirjahyllyni lukemattomat kirjat - suunnitelma, joka on sittemmin mennyt täysin mönkään - aloitin pirteän kannen houkuttelemana Kallion teoksesta. En ehkä ole kovin syvällinen ihminen, kun kansi tuo mieleeni heti Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla, mutta kannen lisäksi teoksista kyllä löytyy yhtä ja toista samankaltaista. Ainakin molemmat kohoavat arvostusasteikossani kärkipään paikkeille keikkumaan.

Kallion teos on kenties kuitenkin vakavahenkisempi ja sijoittuu kauemmas ajassa, kuten myös laajemmalle aikavälille, sillä sen ensimmäinen episodi, kuvaus Ellyn ja hänen äitinsä Ingan kylpylävierailusta, asettuu aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Viimeisessä osiossa ollaan jo kahdenkymmenen vuoden päässä, jolloin Ellyllä on omia tyttäriä ja pitkä avioliitto takanaan. Fagerholmilla ei nyt enää tule olemaan virkaa tässä kirjoituksessa, mutta jätän heppoisen vertailun silti paikoilleen.

Sukupolvikuvaus, sukupuolikuvaus, ajankuva, äiti-tytär- sekä siskosuhteiden kuvaus. Näiden kaikkien parissa Kallio tutkimusretkeilee. Ellyn ja Ingan Hangon retriitti häiriintyy alkavan sodan alkutahdeista sekä Ingan hälyttävästi etenevästä sairaudesta, jonka seurauksena Elly, siihen aikaan vasta lapsi, joutuu kypsymään vastuunottajaksi kertaheitolla. Sodan yli hypätään 1930-luvun puoliväliin, aikaan, jossa Ellyn tyttäret ottavat tilaa kirjan sivuilla vähintään yhtä paljon kuin hän itse. Esikoinen Harriet on vakavassa vastuullisuudessaan täysi vastakohta 17-vuotiaalle pikkusiskolleen Beatalle, joka poukkoilee kuin päätön kana ja heittäytyy mitättömimpäänkin askareeseen levottomalla dramaattisuudella. Katraaseen kuuluu vielä nuorin, joka jää kaikessa - myös tarinassa - ulkopuolelle, kuten tuonikäisenä ehkä perheen nuorimmaiselle tyypillistä onkin.

Tunnepuolella vahvimmin iskevät suvun naisten suhteet toisiinsa. Ellyn muutos avoimesta, uteliaasta ja herkästä tytöstä ankaran kovaksi äidiksi on huomattava, ja kun seuraa Beatan kehitystä tulisen rakkaussuhteen riepottelemana, on helppo nähdä, kuinka mennyt toistaa itseään ja kuinka sama kehityskulku leijuu kuin kirous suvun yllä. Se ei koske vain naisten luonteenpiirteitä, vaan heidän elämässään tekemiään luvattomuuksia ja suuria päätöksiä. Elly ja Beata ovat enemmän toistensa kaltaisia kuin kumpikaan ehkä haluaisi myöntää, ja Kallio loihtii heidän välillään leijuvat hiljaisuudet merkityksellisemmiksi ja syvällisemmiksi keskusteluiksi kuin mitkään ääneen käydyistä dialogeista. Sanattomuus sävyttää koko perheen keskinäistä dynamiikkaa, ja se sekä helpottaa että mutkistaa kanssakäymistä. On vapauttavaa voida pitää häpeälliset salaisuudet piilossa läheisiltä, mutta pidättyväiset välit estävät sellaisen perhesuhteen, jonka auttavan voiman varaan voisi aina laskea. Beatan ja Harrietin sisarussuhde on kaikkea muuta kuin luottamuksellinen, sillä heidän sisaruuden kautta automaattisesti syntyneeseen rakkauteensa sekoittuu vähintään saman verran vihaa ja kateutta. Kuitenkin he onnistuvat pitämään toistensa puolia, kun tarpeeksi tiukasta tilanteesta on kyse.

Jos minulle olisi lykätty tämä kirja käteen tiivistetyn selonteon kera ("tässäpä kertomus kolmen sukupolven naisista yksityiskohtaisilla historiallisilla faktoilla ryyditettynä, löytyy ahtaajaa ja herrasväkeä, kylpylää ja tehdasta, ole hyvä ja nauti"), olisin saattanut jättää sen hyllyyn pölyttymään vuosikausiksi, mutta Kalliopa ei päästä lukijaa pitkästymään pieneksikään toviksi. Viehätyksen syynä on tunteiden ja ihmissuhteiden nouseminen tärkeimpään osaan ohi objektiivisemman sisällön, tosin hämmentävää kyllä huomaan lumoutuneeni myös niistä kuvauksista, joita normaalisti ehkä haukotellen parjaisin. On yllättävän kiehtovaa paneutua 1900-luvun alkupuoliskolla eläneiden tapoihin ja uskomuksiin, niin ihmisten käyttäytymisen kuin yhteiskunnan rakenteiden osalta. Nykypäivään verrattuna eksoottisilta tuntuvat ainakin äärimmäinen kohteliaisuus sekä jyrkät ja ihmisten itsestään selviksi katsomat luokkaerot.

Säkenöivät hetket on niitä kirjoja, jotka voi avata miltä aukeamalta tahansa, tuikata sormensa satunnaiseen kohtaan ja löytää kimaltavan helmen. Kallio vaikuttaa kirjoitustyylinsä puolesta kaiken nähneeltä ikäihmiseltä, joka kertoo kokemuksen kypsentämällä varmalla äänellä entisaikojen Suomesta. Teksti sisältää tavattoman määrän puhdasta sekä maantieteellistä että historiallista faktaa, samalla kun se kertoo kirjoittajansa älykkyydestä, huippuunsa kehitetystä ilmaisukyvystä ja kauneudentajusta.

Ellylle tuli hänen levollisesta olemuksestaan mieleen pelto, joka tuotti runsasta satoa, mutta jonka yllä usva ei koskaan viipyillyt.

Näin hitaasti, näin huolellisesti, hän oli valmistanut ja tarjoillut perheelleen heidän elämänsä aterian kaikkine lisukkeineen, kaikkine laiminlyönteineen, teeskentelyineen ja valheineen, lihakeitosta piirakkaan. Tällainen oli hänen mestarinäytteensä niille ainoille ihmisille, joista hän oli tässä maailmassa vastuussa, ja joista hän oli säkkipimeinä öinä yksin nyyhkyttäen, nyrkkejään kaluten, vannonut pitävänsä huolen, koputtipa ovelle kuka hyvänsä, mitä hyvänsä satamaan ilmoitettiinkin saapuvaksi.

Kun Solveig laski kupin pöydälle, Beata kuuli siinä pienen särkyneen särähdyksen, kuin se olisi sisältä rikki, vaikka pinta piti sitä vielä koossa.

Eivätkö jo nämä otteet yksinään osoita, millainen mestariosaaja suomen kielen saralla Kallio on? Hän tuntuu hallitsevan kielemme viimeistä piirtoa myöten ja tuovan siihen vielä omat ainutlaatuiset maustehippusensa. Kuten viimeinen lause osoittaa, on tekstillä harvoin vain kirjaimellinen merkitys. Sieltä sun täältä löytyy piileviä viestejä, vihjeitä tulevasta. Monet kirjan tilanteista ovat kuin kohtauksia elokuvasta, sillä ne ovat tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia ja siististi avattuja ja suljettuja kuvauksia. Koko romaani huokuu arvokkuutta, joka syntyy kirjailijan äärimmäisestä huolellisuudesta ja taidokkaasta viimeistelystä.

Katja Kallio: Säkenöivät hetket. Otava 2013. 413 s.

Muistin oikein, että Säkenöiviä hetkiä on luettu pitkin maita ja mantuja. Listasta löytyvät Anneli, Jenni S., Järjellä ja tunteella, Karoliina, Katja, Maria, Erja, Minna, Joana, Matti, Kati, Mari A, Päkä, Mari Saavalainen ja Mai Laakso.