Caitlin Moran - How To Be a Woman

Kaikki joiden mielestä feministit ovat kuivia tosikkoja ja tiukkiksia, saisivat perehtyä Caitlin Moranin teokseen How To Be a Woman. Nimittäin ne, jotka voivat lukiessaan vastustaa kiusausta nauraa ääneen, saavat pohtia vakavasti omaa huumorintajuaan (tai sen puutetta kröhöm). Moran kertoo reippaasti omista lähtökohdistaan mitä naisena oleminen hänen mielestään merkitsee, ja vaikka romaani on kauttaaltaan hyvin subjektiivinen, on Moranin mielipiteissä myös valistavia sävyjä.

How To Be a Woman kulkee melkolailla aikajärjestyksessä Moranin lapsuudesta aikuisuuteen, sillä hän käsittelee kappale kappaleelta eri alueita, joita naiseksi kasvamiseen kuuluu. Karvankasvu, kuukautiset, rintojen ilmestyminen, vartalokuva yleisemmin sekä vastakkainen sukupuoli ovat pääosassa nuoruuden käsittelyssä. Myös aikuisiältään Moran nostaa esiin ne tavallisimmat aiheet, jotka koskettavat lähes kaikkia naisia jollain tapaa, kuten synnytys, rakastuminen, naimisiinmeno ja abortti.

Kerronta ei ole staattisen kronologista. Moran sekoittaa muistonsa väkevien mielipiteiden ja pohdiskelevan jutustelun kanssa, jota voisi paikoitellen kutsua päiväkirjamaiseksi tai ajatusvirtamaiseksi. Tällä en suinkaan tarkoita, että How To Be a Woman olisi jotenkin sekava tai päämäärätön, sillä se on päinvastoin kirjoitettu selvästi tarkasti määriteltyä tavoitetta kohti suunnaten. Moran pyrkii nimittäin muistojensa pohjalta todistamaan, kuinka moninaisesti ja kokonaisvaltaisesti sukupuoli määrittää ihmisen elämän eri vaiheita. Hän vain naamioi todellisen tehtävänsä viihdyttävään tarinamuotoon, jotta saisi viestinsä kivuttomammin perille.

Mitään kivuliasta teoksessa ei todella ole, siitä Moranin nokkela ja rattoisa kirjoitustyyli pitää huolen. Kirosanoilla ja suorasukaisella asenteella valeltu kerronta on niin viihdyttävää, että on helppo unohtaa, kuinka tärkeää sanomaa Moran julistaa. Oikeastaan monet hänen tarinoistaan ovat pohjimmiltaan hyvin surullisia, kuten se, ettei hänen lastenhoidon alle tukahtuva äitinsä kertonut mitään kuukautisista, tai se, että Moranin suuri ihastus totesi ääneen hänen olevan lihava. Moniin hänen kokemuksiinsa on ajatuksen tasolla helppo samaistua, mutta itseironinen tyyli myös etäännyttää Moranin todellisista tunteista. Sen pohjalta, mitä Moran jakaa lapsuudestaan, ovat hänen nuoruusvuotensa luultavasti olleet varsin tuskallisia, mutta toisaalta miksi velloa surussa? Vaikka Moran välittää helvetilliseltä kuulostavan synnytyksen ja ilmiselvän ankean abortti-kokemuksen humoristisessa valossa, onnistuu hän tekemään sen kokemuksiaan vähättelemättä. Marttyyriksi Morania ei voi haukkua vahingossakaan, sillä hänen valoisa ja kipakka sävynsä pysyy muuttumattomana läpi teoksen.

How To Be a Woman on pakattu täyteen voimakkaita näkemyksiä, jotka voisivat eri tavalla esitettyinä uuvuttaa lukijansa hyvin pian. Moranin ajatukset naisen oikeuksista ja ympäröivän maailman suhtautumisesta naiseen ovat lähestulkoon poikkeuksetta kärkkäitä ja syyttäviä, mutta täysin oikeutettuja. Hän myös esittää ne varsin miellyttävällä tavalla. Sillä en tarkoita, että Moran kiertelisi arkoja aiheita tai että hän säästelisi ketään, joka ei sitä ansaitse, vaan miellyttävä merkitsee tässä tapauksessa sitä, että Moran osaa innostavalla ja reilulla tavalla osoittaa, mikä hänen mielestään menee pieleen naiseksi kasvaessa. Moran perustaa aatteensa omille kokemuksilleen ja havainnollistaa kaunistelematta, miksi mikäkin hänen sanomansa pätee. Samalla rivien välistä voi lukea, että Moran on suorastaan vimmainen ja palaa aiheelleen, tivaten, miksi naisen pitäisi naiseutensa takia olla velvoitettu yhtään mihinkään.

'Fortunately', she said, 'the craze for Brazilians is abating. The hot new haircut is the Sicilian. It is like a Brazilian - but you are left with a neat little Sicily-shaped triangle, which at least means that you still look like a woman. Good luck!'

Sicily? The good news is that I can make my luge look like Sicily? Home of the Mafia? That's my vagina now? It's got the Godfather in it? Ha ha! Can you imagine if we asked men to put up with this shit? They'd laugh you out the window before you got halfway through the first sentence.

I can't believe we've got to a point where it's basically costing us money to have a fanny. They're making us pay for maintenance and upkeep of our lulus, like they're a communal garden. It's a stealth tax. Fanny VAT. This is money we should be spending on THE ELECTRICAL BILL and CHEESE and BERETS. Instead, we're wasting it on making our Chihuahuas look like a skanky Lidl chicken breast. God DAMN you, mores-of-pornography-that-have-made-it-into-my-pants. GOD DAMN YOU.

Pahoittelen pitkää sitaattia, mutta tuossa on vasta murto-osa siitä, mitä kaikkea oikeasti haluaisin tallettaa muistiin.

Hassuttelu sikseen, sillä ei Moran mikään koko kansan viihdyttäjä ole. Vaikka hänen kiroilunsa ja aksenttinsa muistuttaa hulvattomasti Notting Hillin hyvän mielen komediaa, kertoo How To Be a Woman kuitenkin pohjimmiltaan hurjaa tarinaa. Kun kaikki ne suurimmat elämänvaiheet, joita naiset yleensä käyvät läpi, kootaan putkeksi kansien väliin, alkaa suorastaan hirvittää. Etenkin Moranin rankka ensisynnytys on sen verran järkyttävää luettavaa, että sain hädin tuskin nieltyä lounaani siihen tutustuessani. Koska Moran ei päivittele tai säälittele itseään, voi jokainen valita oman suhtautumistapansa.

Sen verran oivalluksia Moran kuitenkin esittää matkan aikana, että on ihme jos savu ei ala missään vaiheessa nousta korvista. Hän katselee naisen elämän luonteviksi miellettyjä osasia välimatkan päästä, ja kappas vain: suuri osa on silkkaa järjettömyyttä! Ehkä se on Moranin salaisuus, että kun hän kerran on oivaltanut kaikki paineet, vaatimukset, vähättelyt ja odotukset, jotka hänen ylleen on langetettu lapsesta asti, on hänen nykyinen selviytymiskeinonsa nojautua taaksepäin ja tarkastella naisena olemista hullussa yhteiskunnassamme huvittuneen välimatkan päästä. Vaikka hän onkin haudanvakava.

Caitlin Moran: How To Be a Woman. Ebury Press 2012. 312 s.

Liisa,  Kati, Norkku, Liina, Maija ja Linnea ovat myös lukeneet kirjan.