Gretchen Rubin - The Happiness Project

Nyt voin jo ihan avoimesti myöntää, että luin itsehoito-oppaan, josta koin saavani merkittävästi hyödyllisiä vinkkejä ja apukeinoja. Gretchen Rubinin yhden naisen missiosta liikkeelle lähtenyt, kokonaiseksi konseptiksi kasvanut onnellisuusprojekti on kirjana niin hauska, sympaattinen ja ennen kaikkea järkevän realistinen, etten lainkaan epäröi kuuluttaa sen oppeja kenelle tahansa, joka kokee arkisen taaperruksensa tylsäksi. The Happiness Project on yllättävän painava paketti arkisen hyvinvoinnin edistämiseksi tarkoitettuja opettavaisia mutta lempeitä ohjeita, ja Rubinin kepeään mutta tomeraan otteeseen on helppo mieltyä.

The Happiness Project on systemaattinen ja selkeä läpikäynti systemaattisesta ja selkeästä projektista. Rubin aloittaa kertomalla, miksi päätyi kokoamaan kirjan oman onnensa etsimisestä. Aamubussissa istuessaan hän koki äkkiä vahvasti, että vain hän voi olla vastuussa elämästään ja että se karkaa kuin hiekanjyväset sormien välistä, jos hän ei ala aktiivisesti harjoittaa onnellisuutta. En voi väittää, ettenkö olisi tuntenut samoin, mutta surullista kyllä harmaaseen vaellukseen on helpompi turtua kuin koettaa keksiä, miten rykiä itsensä ylös mielekkäämpään todellisuuteen. Rubinin keino oli tehdä lista kuukausittain vaihtuvista aihealueista, joiden hän kokee vaikuttavan mielialaansa, kuten työ, ystävät tai perhe. Ne hän jakaa pienempiin alaotsikoihin - kuten "laugh!" tai "tackle an item on your to-do list" - jotta pystyy helpommin säätelemään minkä osioiden edistämiseen hän haluaa keskittyä. Ja sitten vain töihin.

Oma saamattomuuteni muuttaa arjessani yhtään mitään liittyy juuri siihen, että tehtävä tuntuu liian ylivoimaiselta. Rubin kuitenkin painottaa, ettei hän halua perustaa onnellisuusprojektiaan sellaisille repäiseville täyskäännöksille kuin muutto Intiaan meditoimaan tai koko entisen elämän yhtäkkinen hylkääminen, koska hän on avioliitossa elävä kahden lapsen äiti ja pääosin perustyytyväinen nykyiseen elämäänsä. Hänen tavoitteensa on sen sijaan parantaa vallitsevia olosuhteita ja pureutua siihen, mitä omia käyttäytymismallejaan muuttamalla hän saa päiviinsä lisää onnea. Näin hän saa projektin kuulostamaan iloiselta ja yksinkertaiselta puuhastelulta, jonka toteuttamisesta hän voi nauttia päivittäin joutumatta tekemään yhtä valtavaa ponnistusta jättimäisen muutoksen aikaansaamiseksi.

Rubin avaa yksityiselämänsä auliisti lukijoille ja yksi osa The Happiness Projectin viehätystä on juuri Rubinin vilpitön rehellisyys. Hän ei pelkää nauraa itselleen tai raportoida epäonnistumisistaan siinä missä hehkuttaa edistymistään. Kahden pikkutytön äitinä ei ymmärrettävästi ole aina erityisen simppeliä pitää kiinni sellaisista lupauksista kuin "laula aamuisin", ja se on täysin ok. Rubin tunnustaa virheaskeleensa, mutta ei jää piehtaroimaan pieleen menneissä tilanteissa. Mikä tärkeintä, Rubin onnistuu pitämään huolettoman humoristisen ja kevyen itseironisen sävyn myös silloin, kun hän voisi yhtä hyvin vaipua murheelliseen itsesääliin. Muutamat virheet silloin tällöin voi jopa ottaa hyödyllisinä kompastuskivinä, sillä niiden myötä käy ilmi, että onnen löytymiseksi täytyy vaa'an välillä heilahtaa myös vastapuolelle. Rubin pyörittelee kirjan sivuilla myös epävarmuuksiaan sen suhteen, onko kirjan kirjoittaminen oman hyvinvointinsa etsimisestä itsekeskeistä, tai kiinnostaako hänen edesottamuksensa ketään. Kuten lopputuloksesta näkee, ei hänen olisi tarvinnut murehtia sekuntiakaan.

Epäonnistumiset ja apeat päivät ovat välttämätön osa arkea, ja yhtä itsestään selviä ovat ne lukuisat järkevät vinkit, joita Rubin kylvää kirjansa sivuille. The Happiness Projectin ydin on silmien avaaminen kaikelle sille, mikä vain odottaa huomaamistaan, ja katsoa täytyy ennen kaikkea itsensä sisälle. Eräs Rubinin tärkeimmistä ohjeista itselleen on "Be Gretchen", jolla hän kehottaa olemaan aito itsensä ja tekemään valinnat oman mielensä mukaan. "Ole oma itsesi" saattaa olla yksi kuluneimmista fraaseista, joita olen koko elämäni aikana kuullut, mutta kun sitä malttaa pysähtyä miettimään, on sen tunnettuudelle pätevä syy. Omia mielipiteitään ja tuntemuksiaan ei nimittäin välttämättä saa selville pelkästään sormia napsauttamalla. Rubin huomaa toistuvasti, että tekee asioita sen mukaan, mitä luulee haluavansa, mutta seisahtuessaan pohtimaan asiaa perusteellisemmin hän huomaa, ettei suinkaan nauti kaikesta siitä, mistä haluaisi nauttia. Tästä seuraa hänen kehotuksensa sisäistää se, että se mikä on toiselle hauskaa, ei ole sitä itselle, ja päinvastoin. Rubin välttää monet stressaavat tilanteet ja vastaavasti myös löytää useita uusia ajanviettotapoja vain pysymällä avoimena sille, mitä hän pohjimmiltaan haluaa ja toivoo, ja hän joutuu esimerkiksi miettimään ankarasti, mitkä aktiviteetit ovat hänestä yksinkertaisesti hauskoja.

Hyvä on, osa neuvoista saattaa vaikuttaa näin irrallisina otteina naiiveilta ja lukijaa aliarvioivilta. Välillä tuhahtelin itsekin skeptisenä miettien vaikka sitä, että kaikkihan osaavat pitää hauskaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Mutta kun koetin äkkiä heittää ilmoille lempiajanviettotapani, en ihan heti osannutkaan nimetä, minkä puuhan parissa olen iloisimmillani. Lukeminen ja urheilu ovat rakkaimmat harrastukseni, mutta ovatko ne todella sitä pelkästään hauskuutensa vuoksi? Eikö niihin liity aina jonkinlainen hyöty-aspekti? Eivätkö ne joinakin päivinä tunnu enemmän väsyttävältä taakalta sen sijaan, että kohottaisivat mieleni riemukkaisiin sfääreihin? Vaikka hauskuus on olennainen osa molempia vapaa-ajanpuuhia, liittyy niihin myös mieltä ja kroppaa rasittava puoli sekä kaikenlainen säätäminen (kirjaston eräpäivät, treenivarusteiden pakkaaminen pitkän työpäivän aamuna, aikataulujen sovittaminen). En ole vieläkään keksinyt, mikä on yksinomaan hauskaa. Syöminen? Pieni hiprakka parhaiden ystävien seurassa? Tässä Rubinin projektin idea konkretisoituu: tarkastele arkeasi ajatuksella ja muotoile siitä mahdollisimman mielekäs ja itsesi näköinen poistamalla huolta aiheuttavat tekijät ja lisäämällä nautinnollisia elementtejä.

Rubinin teosta on erityisen miellyttävä lukea, koska hän naamioi ohjeet usein tarinan muotoon. Sen sijaan, että sanoisi suoraan "tee näin ja näin", hän saattaa kertoa metkan anekdootin jostakin oman elämänsä sattumuksesta, jonka myötä hän itse oivalsi jonkin erityisen niksin. The Happiness Project on faktoihin perustuva opas onneen, joka vilisee tilastoja ja lainauksia eri kirjailijoilta ja tietäjiltä - Rubin osaa valikoimisen taidon, sillä ahnehdin kaikki tieteellisemmät osiot suurella mielenkiinnolla - mutta se on myös kaunokirjallinen teos. Rubinin ammatti kirjailijana tulee ilmi siinä, kuinka hän kuljettaa projektiaan kuin vetävää juonta koukuttaen lukijan mukaan matkalleen seuraamaan hänen kiehtovaa arkeaan. Periaatteessa Rubinin elämässä ei ole mitään poikkeavaa, joka erottaisi hänet muista tavanomaisista perheenäideistä, mutta juuri se on osoitus hänen taidostaan kirjoittaa viihdyttävästi ja vakuuttavasti. Ja onhan hän keksinyt ehdottoman menestyskonseptinkin, joka on ilahduttavan yksinkertainen ja siksi niin nerokas.

Toteuttaessaan onnellisuusprojektiaan Rubin alkoi pitää blogia etenemisestään, ja nykyään monipuoliseksi nettisivuksi kasvaneelta alustalta löytyy hurjasti materiaalia, jonka pohjalta kuka tahansa voi alkaa rakentaa itsensä näköistä onnellisuusseikkailua. Jos ei jaksa tehdä tehtävästä yhtä pitkäkestoista kuin Rubin, voi poimia parhaat päältä ja perehtyä nikseihin, jotka vihjaavat esimerkiksi kuinka siivoamalla ja oman kotinsa säilytystilat järjestämällä voi saada onnellisen lisäpotkun ja joista huomasin itse olevani hämmentävän hyvilläni. Viimeksi sunnuntaiaamuna käytin aamiaista puuhaillessani vartin tiskaamiseen, ja kun vielä suoritin liian pitkään lykkäämäni koko kämpän imuroinnin, tunsin suorastaan hehkuvani. Oivalsin selkeämmin kuin koskaan ennen, että siinä missä poikaystäväni ei edes huomaa tiskivuorta tai ruokamurujen koristamaa sohvaa, sysää likaisista astioista tyhjä tiskiallas sekä auringossa pölyttömänä kiiltelevä olkkarin lattia onnellisuusmittarini huomattavaan nousuun. Suuri osa jujusta piilee siis omien tunteidensa havainnoimisessa ja sen erottamisessa, mikä on itselle henkilökohtainen onnellisuuden lähde. Rubin toimii kuin hyväntahtoinen guru, joka opastaa arkeensa uponneet tylsistyneet vaeltajat armollisesti kohti merkityksellisempää eloa.

 Gretchen Rubin: The Happiness Project. Harper 2009. 315 s.

Myös Tessa ja Eeva ovat perehtyneet onnen saloihin.