Susan Mallery - Suloisia suunnitelmia

Suloisia suunnitelmia löytyi rappukäytävämme nurkasta, johon ihmiset kasaavat tavaroita, joita eivät enää halua. En uskonut oikeasti koskaan lukevani kirjaa, ennen kuin univaikeudet yllättivät ja tarvitsin mahdollisimman kevyen ja - saanko sanoa näin ilkeästi - lohdullisen aivottoman romaanin vastapainoksi unettomien öiden ankeudelle. Kirja tekikin tehtävänsä oikein mainiosti, sillä useimmiten silmäluomeni alkoivat lupsahdella lupaavasti jo muutaman sivun jälkeen ja stressaantunut mieleni rauhoittui seuraamaan kirjan henkilöiden rakkaushuolia. Nyt voinkin viedä Susan Malleryn teoksen tyytyväisenä takaisin rappukäytävään, jos joku toinen uniongelmainen sattuu tarvitsemaan höttöä pimeiden yön tuntien ratoksi.

Suloisia suunnitelmia on juuri niin ällömakea kuin kansi lupaa. Nicole on töissä konditoriassa, jonka kautta hän tutustuu teini-ikäiseen Raouliin ja hänen futisvalmentajaansa Haukkaan (kätevästi suomennettu Eric Hawkinsista). Raoul alkaa työskennellä osa-aikaisesti Nicolelle ja muuttaa myöhemmin hänen luokseen. Pojan kautta Nicole ja Haukka tapaavat koko ajan useammin, ja Nicole tekee urheasti töitä ollakseen ihastumatta komeaan ja treenattuun mieheen, joka on hänen mielestään ärsyttävän itserakas ja takuuvarma naistenmies. Nicole joutuu kuitenkin lopulta antamaan periksi Haukan sinnikkäälle flirttailulle, sillä hänen tunteensa ovat liian kiihkeät piiloteltaviksi. Heidän ensimmäinen suudelmansa laittaa lumipallon pyörimään, sillä se on vasta jättimäisen tapahtumavyyhden alku. Pakkaa sekoittaa muun muassa Nicolen ex-aviomies, joka aikoinaan hyppäsi sänkyyn Nicolen pikkusiskon kanssa ja sai siskosten välit katkeamaan, sekä Rauolin tyttöystävä, joka sattuu olemaan myös Haukan teini-ikäinen tytär ja joka tulee vahingossa raskaaksi. Pääpaino on kuitenkin Nicolen ja Haukan suhteessa, joka on lievästi sanottuna myrskyisä (yllättäen).

Kirjassa riittää porukkaa ja sen myötä draamaa vaikka muille romaaneille jakaa. Laaja henkilögalleria takaa sen, ettei tarinaa voi ainakaan haukkua vauhdikkuuden puutteesta, mutta vähempikin oikuttelu hahmojen välillä riittäisi. Jos Nicolen tunteita seuraisi sydänmonitorin kautta, pomppisi käyrä ylä- ja alareunan välillä pingispallon lailla. Haukalla on huvittavaa kyllä vielä pahempia mielialavaihteluja ja hänen tunteensa tuntuvat vaihtelevan kylmästä kuumaan vuoropäivin. Hän haikailee yhä vuosia sitten kuolleen vaimonsa perään, jonka muiston aika on kullannut ja jonka valokuvia ja tavaroita löytyy ympäri Haukan kämppää. Pyhäkkö tekee hänen muuten jotakuinkin sympaattisesta ja rennosta hahmostaan sellaisen, jota kuvaa parhaiten sana creep. Nicolekin on varsin monipuolinen hahmo, sillä hän käyttäytyy aluksi kuin mikäkin kärttyisä vanhapiika, josta kuoriutuu myöhemmin miellyttävä ja kaikkien kanssa toimeentuleva nainen.

En ollut imelästä kannesta ja takakannen saippuasarjamaisista tapahtumista huolimatta edes tajunnut miettiä sitä, että kirja on ilmiselvä Harlekiini-romaani. Luulen sen kuitenkin kuuluvan johonkin alakategoriaan, sillä seksikohtaukset - joiden luulin olevan Harlekiinien suola - uupuvat kokonaan. Niitä siis kyllä on, mutta niistä tyydytään vain vihjailemaan. Jos kirja olisi elokuva, vaipuisivat Nicole ja Haukka kiihkeästi suudellen sängylle, jonka jälkeen kamera liukuisi hienotunteisesti kattoon ja ruutu pimenisi seuraavaa kohtausta varten, jossa pariskunta makaa hengästyneenä vartalot visusti piilossa peittojen alla. Sen sijaan Haukka on kuin suoraan Harlekiini-romaanien oppikirjasta. Hän vaikuttaa omahyväiseltä pelimieheltä, mutta ulkokuori onkin vain hämäystä, jonka taakse piiloutuu herkkä ja sitä oikeaa naista vierelleen etsivä täydellinen uros. Hän panostaa hyväntekeväisyyteen, hän on huomaavainen ja hellä, ja kaiken lisäksi hänen seksuaalista vetovoimaansa on mahdoton vastustaa. Näiden hämmästyttävien piirteiden alkaessa paljastua Nicole ajattelee Haukan olevan melkein liian hyvä ollakseen todellinen, kun taas minä taas haukottelin ja arvailin kuinka pian seuraava kliseinen "yllätys" saatetaan päivänvaloon.

Mallery kirjoittaa mutkattomasti ja melkein liian vauhdikkaasti, mikä tekee tapahtumista välillä hämmentävän kömpelöitä. Osa saattaa johtua myös Marjut Särkkälän hitusen huolimattomasta suomennoksesta. On kuin Mallery jättäisi vahingossa pois yhden vaiheen tapahtumaketjusta, jolloin henkilöiden mielialat tekevät kummallisia täyskäännöksiä tai dialogin sävy vaihtelee lauseesta toiseen. Sen takia Haukan ja Nicolen keskinäinen flirttailu on kaikessa töksähtelevyydessään oikein viihdyttävää, kun kepeyttä ei ole täysin tavoitettu ja heidän nopeatempoiseksi ja nokkelaksi tarkoitetun sanailunsa läpi kuultaa Malleryn kova yrittäminen. Tilanteita, missä Haukka piirittää kylmäkiskoista Nicolea, on kyllästymiseen asti, ja ne menevät aina saman kaavan mukaan. Nicolen torjuva asenne innostaa Haukkaa yrittämään pontevammin, mikä vain lisää hänen hahmonsa ennalta-arvattavuutta.

- Mitä jos hyppäisimme kosiskeluvaiheen yli ja menisimme suoraan sänkyyn? hän kysyi.

Nicole kohotti keppiään. - Mitä jos pieksäisin sinut tällä?

- En innostu kivusta. Innostutko sinä? Haluatko, että piiskaan sinua?

Nicole punastui. - En. Uskomatonta, mitä sinä puhut.

- Yritän vain saada selville, mistä sinä pidät.

- Luulet, että olet kovinkin fiksu, muttet ole.

- Kyllä olen.

- Mene pois.

- Et tarkoita tuota.

- Kyllä tarkoitan, Nicole vastasi.

- Todista se. Aion suudella sinua. Kerron sen etukäteen siksi, että sinulla on aikaa nousta autoon ja ajaa pois. Lasken jopa kymmeneen, jos haluat. Saat aikaa miettiä.

Haukka hipaisi taas Nicolen poskea.

Jätän teidät jännitykseen enkä paljasta, lankeaako Nicole, mutta voin kyllä varoittaa, että samaan tyyliin toistuvat erittäin hedelmälliset keskustelut alkavat nopeasti puuduttaa. Muuten Suloisia suunnitelmia ei suinkaan ole mitään ajanhukkaa, vaan hahmoihin on helppo tykästyä eikä vaiheikas tarina pääse kyllästyttämään.