David Nicholls - Starter for Ten

Yksi viime vuoden vaikuttavimmista ja itkettävimmistä lukukokemuksistani oli David Nichollsin Sinä päivänä. Siksi päätin heti Starter for Tenin kohdalla, että en aseta sille minkäänlaisia odotuksia, ne olisi kuitenkin mahdoton täyttää lähes täydellisen romaanin jälkeen. Nichollsin esikoiskirja ilmestyi kuusi vuotta ennen jymymenestys One Day:tä, joten jo ajallisesti ajateltuna romaaneilta voi odottaa tasoeroja, yritin järkeillä. Ensimmäisten sivujen jälkeen hihkuin kuitenkin jo: mitä vielä! Nicholls on ollut ansiokas kirjailija alusta asti. Ei Starter for Ten aivan vedä vertoja One Day:lle, mitä en ole odottanut yhdeltäkään samankaltaiselta romaanilta muutenkaan, mutta se ei olekaan yllättymiseni syy. Vaan se, että Starter for Ten on paljon hauskempi kuin One Day (mitenköhän monta kertaa joudun vielä toistamaan näitä kahta nimeä?) ja lisäksi paljon herttaisempi kuin olisin osannut odottaa. One Day jätti jälkeensä muiston vahvoista tunnekuohuista ja elämää suuremmista oivalluksista, Starter for Ten taas kertoo ihmisen elämänvaiheiden arkisista ja vaivaannuttavista puolista lämpimästi ja humoristisesti.

Kun Brian lähtee opiskelemaan yliopistoon, menee kaikki heti ensi hetkistä lähtien penkin alle. Yhden ainoan naisen vuoksi. Kaunis ja huoleton Alice sekoittaa Brianin pään niin pahasti, että kaikki hänen aivotoimintansa ja energiansa kuluu Alicen ajatteluun koulutöiden sijaan. Asiaa ei paranna se, että he ystävystyvät ja ovat jatkuvasti tekemisissä. Useimmiten tosin Brianin aloitteesta, sillä hän ei oikein ymmärrä, millainen vaikutus Alicella on häneen ja kuinka erilaiset perusteet ja toiveet heillä on ystävyyden pohjana. Molemmat ovat myös osa viisihenkistä joukkuetta, jonka on määrä matkustaa televisiossakin näytettävään tietokilpailuun ja jonka voittamisesta Brian on haaveillut vuosikaudet. Kaiken yllä leijuu viehättävä lievä vanhanaikaisuuden harso, sillä tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun puoliväliin ja henkilöiden nuoruus vaikuttaa paljon kiltimmältä ja viattomammalta kuin nykypäivän hektinen teini-ikä. Totta kyllä, että Alice polttaa pilveä ja on hypännyt sänkyyn sellaisen mieskavalkadin kanssa, että Briania heikottaa, mutta eihän 80-luku sentään mitään kivikautta olekaan.

Lukijalle on varmaankin paljon ilmeisempää kuin Brianille, että hän on Alicen friend zonessa alusta lähtien. Ihmissuhteiden kannalta on melko helppo arvata, kuinka kenellekin lopulta käy. Tulevien tapahtumien jännäämistä ei kannatakaan pitää tavoitteena, vaan eniten saa irti, kun keskittyy puhtaasti nauttimaan. Henkilöt - joita on ilahduttavan sopiva määrä vaihtelevan mutta helposti muistettavan joukon tarpeiksi - on rakennettu moniulotteisiksi ja huvittavien luonteenpiirteiden pienestä liioittelusta huolimatta uskottaviksi. Nicholls keskittyy yksityiskohtiin silloin kun tilanne sitä vaatii ja antaa kertomuksen rytmin polveilla. Hän on parhaimmillaan kuvaillessaan yksittäisiä hetkiä ja tapahtumia, sillä hän osaa ottaa kaiken irti niin käsistä riistäytyvistä opiskelijabileistä kuin Brianin ja hänen kahden parhaan ystävänsä naljailun siivittämistä pubi-illoista. Henkilöt ovat niin tavanomaisia ja kotoisia, että vaikka en tunne henkilökohtaisesti yhtäkään brittiläistä, luonnehtisin henkilöitä juuri sellaisiksi. Starter for Ten on kerta kaikkiaan ihanan brittiläinen. Myös sen vähemmän ihanat puolet, kuten pubissa istuskelu ja luokkaerot, jotka meinaavat luoda ylitsepääsemättömiä jännitteitä yliopistopoika Brianin ja hänen hienoa koulutusta vieroksuvien ystäviensä välille, kuuluvat toki asiaan.

Brianissa on piirteitä, jotka voisin helposti kuvitella nuorelle Woody Allenille, jos hän yhtään muistuttaa henkilöitä joita itse esittää omissa elokuvissaan. Brianin nörtähtävä ulkomuoto, jatkuva epävarmuus, tilanteiden ja keskustelujen - sekä tulevien että menneiden - ylianalysoiminen, hermostunut höpinä ja herkkä luonne rakentavat kaikki osaltaan tätä mielikuvaa. Woody Allen on ehdottoman rakastettava, mutta en ole varma, pidänkö Brianista empimättä vai säälinkö häntä enemmän. Hän vitsailee aina väärällä hetkellä ja ihmiset hänen ympärillään ymmärtävät hänet jatkuvasti väärin. Välillä hän on oikein rasittavuuteen asti nössö ja täysin kelvoton mitä tulee ympäristön havainnointiin. Mutta vaikka hän ei useimmiten pysy kärryillä siitä, mitä hänen ympärillään ja suoraan edessään on käynnissä, ei hänestä sitten kuitenkaan voi missään tapauksessa olla pitämättä. Sama pätee Aliceen, joka periaatteessa pelaa Brianin tunteilla ja saattaa käyttää tämän toivotonta rakkautta hyväkseen mutta haluaa todennäköisemmin aivan tosissaan olla Brianin ystävä eikä huomaa, kuinka vahva vaikutus hänellä on poikaparkaan. Alice on miesten suhteen sen verran seikkailuhenkinen ja kokeilunhaluinen, mutta samalla niin avoin ja puoleensavetävä, ettei hänestä oikein saa juonittelevaa femme fatalea. Ja jos Brianilta kysytään, hän ottaa milloin tahansa kiitollisena vastaan kaiken mitä Alice vain suostuu hänelle antamaan mieluummin kuin pelkkää hiljaisuutta.

Kaikesta yllä kuvaillusta saattaisi rakentua tylsä romaani (varsinkin niille, jotka eivät ole knoppitiedon ystäviä, sillä tietokisa on keskeisessä roolissa), ellei sitä olisi kirjoittanut David Nicholls. Hän iskee suoraan ytimeen sivu toisensa jälkeen ja hänen kykynsä löytää huvittavin puoli jokaisesta tilanteesta ja jokaisen henkilön käytöksestä on ilmiömäinen. Ette uskokaan kuinka kovasti haluaisin kertoa kaikki ne kohdat, joiden takia nauroin vedet silmissä julkisilla paikoilla! Starter for Ten ei ole kuitenkaan pohjimmiltaan hilpeä, vaan kun pysähtyy miettimään ja malttaa katsoa kaiken hassunkurisen taakse, löytyy joistakin tapahtumista ja ihmisten kohtaloista sellaista synkkyyttä, että se voisi miltei masentaa. Jonkinasteinen kepeys säilyy silti läpi romaanin ja Nicholls pääsee briljeeraamaan osuvalla ja veikeällä tyylillään loppuun asti. Dialogi ansaitsee erityismaininnan, sillä henkilöiden sukkelat ja eloisat keskustelut vaikuttavat merkitsevästi siihen, kuinka vahvasti tuntee lukiessaan olevansa hetkessä mukana.

David Nicholls: Starter for Ten. Hodder & Stoughton 2003. 473 s.